Tulevaisuuteen löytöretkeilijän mieli matkaeväänä

Organisaatiolle ennakointi merkitsee sitä, että se omaksuu henkisesti löytöretkeilijän asenteen. Eurooppalaiset löytöretkeilijät löysivät 1400-luvulta 1700-luvulle uusia mantereita, joiden olemassaoloa he aavistelivat vaan josta he eivät oikeasti tienneet. He lähtivät retkilleen huolimatta niistä suunnattomista epävarmuuksista, joita matkantekoon liittyi. Alussa heidän karttansa oli peräisin antiikin ajoilta. Ne perustuivat Ptolemaioksen geosentriseen maailmankuvaan ja olivat perustavalla tavalla vääriä. Siksi he kuvittelivat aluksi Karibian saaristoon tulleessaan päätyneensä Itä-Intiaan.

Mutta tärkeintä oli se, että eurooppalaisille tunnettu maailma laajeni nopeasti antaen osaltaan potkua Euroopan huikealle kehitykselle. Kartantekijät omaksuivat vähitellen Kopernikuksen, Galilein, Keplerin ja Brahen heliosentrisen maailmankuvan ja ymmärsivät maan olevan pikemminkin pyöreä kuin pannukakku. Kopernikaanisen vallankumouksen seurauksena löytöretkeilijät tunkeutuivat yhä pitemmälle tuntemattomaan. Löytöretkillä ja niiden pohjalta syntyneillä kartoilla oli ratkaiseva merkitys sille, että ihmiskunta löysi niin uusia käsitteitä kuin fyysisiä mantereitakin.

Löytöretkeilijä toimii epävarmuudessa

Tulevaisuudessa organisaatiot tarvitsevat yhä enemmän löytöretkeilijän maailmankuvaa tunnistaakseen omat mahdollisuutensa maailmassa, jonka ne voivat tuntea vain osittain. Perussääntö on tämä: vaikka emme voi tulevaisuudesta mitään tietää, on meidän toimittava ikään kuin tietäisimme siitä jotain. Meidän on siis varauduttava tulevaisuuteen, toimittava sen pohjattoman epävarmuudenkin edessä, jonka jokainen löytöretkeilijä joutuu kohtaamaan. Mitä paremmin olemme tulevaisuuteen varautuneet, sitä todennäköisemmin selviämme seikkailustamme menestyksellä. 

Tärkein materiaalimme ja ensimmäinen metodimme tässä etsinnässä, meidän karttamme, ovat oikeat kysymykset. On nimittäin täysin mahdollista, että organisaatiota voidaan muokata, toimintoja voidaan leikata ja uudelleenjärjestää, pohtimatta koskaan oikeastaan sitä kysymystä, missä toimialan rajat oikeastaan ovat tai mitä asiakkaat ja palvelujen nauttijat oikeasti voivat haluta 10 vuoden päästä. Löytöretkeilijä tietää kuitenkin sen, että ne varusteet, jotka sopivat Kiteenjärven ympärikävelyyn, eivät välttämättä sovi Grönlannin läpisamoamiseen.

Löytöretkeilijä tunnistaa uusia mahdollisuuksia

Luova tietopääoma viittaa organisaation kilpailuetuun, joka syntyy siitä, että uutta tietopääomaa synnyttäviä tekijöitä osataan johtaa. Perinteisesti nämä tekijät eivät ole tietoisen johtamisen piirissä, vaan ne syntyvät enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Luovan tietopääoman johtaminen liittyy organisaation uudistumiskyvyn, muutosten ennakoinnin ja yksilöiden innovaatio-osaamisen kehittämiseen ja hyödyntämiseen. Tuotekehityksen näkökulmasta nämä tekijät viittaavat tuotteen tai palvelun aineettomiin ominaisuuksiin ja symboliseen ympäristöön, jossa tuote kilpailee asiakkaiden huomiosta - nyt ja tulevaisuudessa. Mutta kyse on myös avainhenkilöiden kyvystä lukea kilpailuympäristön tuottamaa informaatiota - etenkin heikkoja signaaleja - ja organisaation kyvystä muuttaa tämä tieto organisaation uudistumiskyvyksi. Mielestäni tämä haaste koskee niin yrityksiä kuin julkisen sektorin organisaatioitakin.

Luovaa tietopääomaa ei voi johtaa suoraviivaisesti, vaan sitä johdetaan synnyttämällä olosuhteet, joissa innovatiivisuudelle ja uuden luomiselle on tilaa, jossa ne kukoistavat. Yrityksen tulevaisuuden luomiseen vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät, organisaatio ja ympäristö. Markkinat (julkisella sektorilla pikemminkin yhteiskunta) muodostavat ympäristön, jonka liikevoimat vaikuttavat organisaation ja sen tuotteiden asemaan sekä nyt että tulevaisuudessa. Markkinat toimivat jatkuvana peilinä ja analyysin kohteena, jotta organisaatio voisi suuntautua strategisesti oikein. Näiden signaalien havaitsemiseen ja työstämiseen tarvitaan uudenlaisia työkaluja.

Organisaatio puolestaan on aktiivinen toimija, jonka kyvykkyyden varaan sen nykyinen ja tuleva kilpailukyky rakentuu. Kun puhutaan organisaation luovan tietopääoman johtamisesta, toimintaympäristön muutoksia on kyettävä jatkuvasti ennakoimaan. Se, mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi huomenna. Ennakointi on tärkeä osa yrityksen suuntautumista ja tulevaisuuden luomista. Organisaatiolta tämä edellyttää sisäsyntyistä uudistumiskykyä, jonka kehittämiseen ja arviointiin tarvitaan myös systemaattisia työkaluja. 

 

Markku Wilenius, professori
Turun kauppakorkeakoulu, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

Tulostettava versio