Työstressi kuriin yhteistyöllä

Työmarkkinakeskusjärjestöt julkistivat yhteisen työperäistä stressiä koskevan suosituksensa 7.2.2008. Suosituksella halutaan kiinnittää työpaikkojen huomiota työperäisen stressin haittavaikutuksiin ja korostaa ennaltaehkäisyn merkitystä. Suosituksessa nostetaan esille työperäiseen stressiin liittyviä tunnusmerkkejä ja esitellään toimenpiteitä, joilla haitallista työperäistä stressiä voidaan ehkäistä ja hallita.

Suosituksella pantiin kansallisesti täytäntöön EU:n työmarkkinakeskusjärjestöjen UNICE/UEAPMEn, CEEPin ja EAYn syksyllä 2004 solmima työperäistä stressiä koskeva puitesopimus.

Haitallisen työperäisen stressin ennaltaehkäisy ja hallinta on tärkeää sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Pitkäaikainen altistuminen stressille aiheuttaa työntekijöille terveysongelmia ja työnantajille kustannuksia. Työperäisen stressin ennaltaehkäisyllä ja hallinnalla voidaan edistää työhyvinvointia ja tätä kautta myös tuottavuutta.

Haitallista työperäistä stressiä voi esiintyä missä tahansa työpaikassa ja sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia kehen tahansa työntekijään organisaation koosta, toiminnasta tai palvelussuhteen muodosta riippumatta. Kaikkea työntekijällä ilmenevää stressiä ei kuitenkaan voi lähtökohtaisesti pitää työperäisenä, vaan myös työpaikan ulkopuolinen stressi heijastuu työpaikoille. Sen vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota tunnusmerkkeihin, jotka voivat olla osoituksena haitallisesta työperäisestä stressistä.

Stressillä on omat tunnusmerkkinsä

Työyhteisötasolla merkkejä haitallisesta työperäisestä stressistä voivat olla mm. korkeat poissaololuvut, työntekijöiden suuri vaihtuvuus, henkilöstöristiriidat sekä työntekijöiltä saatava palaute liiallista kuormitusta aiheuttavista tilanteista. Yksittäisen työntekijän kohdalla merkkejä liiallisesta stressaantuneisuudesta voivat olla mm. muuttunut käyttäytyminen, lisääntyneet poissaolot, eristäytyminen työyhteisöstä, väsymys, aggressiivisuus, kyynisyys ja välinpitämättömyys.

Arkikielessä stressillä tarkoitetaan yleensä kiirettä, liiallista tekemistä ja niistä johtuvaa väsymystä sekä muita rasitusoireita. Toisaalta tutkijat puhuvat selvyyden vuoksi stressioireista, jotka voivat ilmetä esimerkiksi hermostuneisuutena, ahdistuneisuutena ja univaikeuksina. Stressitekijöillä taas tarkoitetaan tekijöitä, jotka työn yhteydessä liittyvät esimerkiksi kiireeseen, aikapaineeseen tai muihin kuormitustekijöihin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että työn psykososiaalisilla kuormitustekijöillä on yhteys työntekijän työhyvinvointiin, fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä sairauspoissaoloihin.

Haitallista työperäistä stressiä syntyy tilanteessa, jossa työn vaatimukset, velvoitteet ja palkitsevuus sekä työntekijän vaikuttamis- ja kehittymismahdollisuudet ovat ristiriidassa keskenään. Myös työyhteisöltä saatava sosiaalinen tuki ja erityisesti sen puute liittyy haitalliseen työstressiin. Pahimmillaan pitkäaikainen työstressi voi johtaa työntekijän fyysiseen tai psyykkiseen sairastumiseen ja työkyvyttömyyteen.

Työhön ja työympäristöön voi vaikuttaa

Työstä aiheutuvan stressin hallintaa voidaan parantaa vaikuttamalla työhön ja työympäristöön, työntekijän ja työpaikan väliseen vuorovaikutukseen sekä yksilön omaan stressinhallintaan. Työterveyshuollon toimien lisäksi organisaation johdon, esimiesten, työsuojelun ja koko henkilöstön sitoutuminen yhteistyöhön on välttämätöntä työstressin ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi.

Työstressin hallintaa voidaan edistää kolmella eri tasolla. Organisaatiotasolla työstressin hallintakeinoja ovat mm. organisaation rakenteisiin vaikuttaminen, oikeisiin työtehtäviin valikoiminen, työnkuvan muokkaaminen sekä koulutus- ja kehittymismahdollisuuksien edistäminen. Työpaikan ja yksilön vuorovaikutuksen tasolla voidaan vaikuttaa esimerkiksi vahvistamalla työpaikan sosiaalisia suhteita, selkiyttämällä työrooleja, edistämällä oikeudenmukaista johtamista sekä monipuolistamalla työntekijöiden työnkuvaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Yksilötasolla työstressin hallintaa voidaan edistää vahvistamalla työntekijän stressinsietokykyä ja -keinoja.

Työnantajalla vastuu

Työpaikoilla on jo nyt olemassa toimijat sekä erilaisia työvälineitä työstressin ennaltaehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi. Työnantaja on työturvallisuuslain nojalla velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja työn terveellisyydestä. Käytännössä työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä aiheutuvat vaara- ja haittatekijät sekä arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Selvitystyön yhteydessä on huomioitava myös erilaiset työn kuormitustekijät.

Työnantajan tukena ovat myös työsuojeluorganisaatio ja henkilöstön edustajat. Turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseksi ja työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseksi on laadittava työsuojelun toimintaohjelma, jonka tulee kattaa työn, työolojen, sosiaalisten suhteiden sekä työympäristön vaikutukset työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen. Hyvin tehty työsuojelun toimintaohjelma tukee terveyttä vaarantavan työperäisen stressin ehkäisyä.

Työntekijöiden haitalliseen kuormittavuuteen liittyvillä asioilla on usein yhteys työyhteisön toimivuuteen kokonaisuutena. Jokainen työyhteisön jäsen voi omilla toimillaan ja asenteillaan vaikuttaa työperäisen stressin ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Avoimella ja rakentavalla puheeksi ottamisella edistetään työperäisen stressin havaitsemista ja mahdollisten ongelmien ratkaisemista.

Työterveyshuolto on merkittävässä roolissa työnantajan apuna työpaikan terveellisyyden ja turvallisuuden edistäjänä. Työterveyshuollon tekemässä työpaikkaselvityksessä ja työpaikkakäyntien yhteydessä tulee selvittää tekijöitä, jotka voivat altistaa työntekijän työperäiselle stressille. Työterveyshuollon tehtävänä on myös tehdä ehdotuksia siitä, miten näitä altistavia tekijöitä voidaan poistaa tai niiden vaikutusta vähentää.

Päivi Lanttola
Neuvotteleva virkamies, VTML

Tulostettava versio