Aalto-yliopisto tähtää positiiviseen muutokseen

Aalto-yliopisto on yksi yliopistomuutoksen kärkihankkeista, joka etenee rivakassa tahdissa. Uusi yliopisto syntyy yhdistämällä Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun toiminnot.

Yliopistoissa on menossa erittäin suurten muutosten kausi, joka koskettaa samalla kertaa organisaatiorakenteita, henkilöstöä ja sen asemaa, taloutta, ja kaikkia muita toimintaedellytyksiä, mukaan lukien kiinteistöjen omistus. Olennaisinta on kuitenkin muutosten vaikutus varsinaiseen toimintaan, tutkimukseen, opetukseen ja yliopistojen palvelutehtävään.

Aalto-yliopiston säädekirja allekirjoitettiin kesäkuussa 2008 ja se sai arvostetuista ja osaavista henkilöistä koostuvan hallituksen jo elokuussa. Hallituksen puheenjohtajana toimii Kone Oyj:n pääjohtaja Matti Alahuhta ja varapuheenjohtajana Euroopan tiedesäätiön pääjohtaja Marja Makarov. Aalto-yliopiston ensimmäiseksi rehtoriksi hallitus nimitti 19.12.2008 professori Tuula Teerin, joka toimii vararehtorina Kungliga Tekniska Högskolanissa (KTH) Tukholmassa. Uusi rehtori ryhtyy johtamaan päätoimisesti huhtikuusta 2009 alkaen muutosprosessia, joka on ollut käynnissä nykyisistä rehtoreista koostuvan ohjausryhmän vetämänä jo kesästä alkaen. Eri muutosryhmiin osallistuu yhteensä nelisensataa henkilöstön jäsentä ja myös paljon ulkoisten viiteryhmien edustajia.

Mihin Aalto-yliopisto pyrkii?

Aalto-yliopiston strategian luominen on vielä kehitysvaiheessa. Tähän mennessä on kuitenkin linjattu muutamia keskeisiä tavoitteita, joihin kuuluvat intohimoiseen uuden etsimiseen ja oppimiseen kannustava opiskelijalähtöinen kulttuuri sekä tutkimus­toiminnan vahvistaminen entisestään. Erittäin keskeinen uudistus on uusien urapolkujen luominen, mikä edellyttää myös rahoituksen ja koko toimintaympäristön vahvistamista.

Aalto-yliopiston tavoitteena on luoda sille merkittävä rooli kotimaassa ja ulkomailla vahvojen yhteistyöverkostojen ja kumppanuuksien kautta. Selkeät urapolut ovat yksi keskeisimmistä keinoista kilpailtaessa parhaasta henkilöstöstä.

Aalto-yliopisto ei merkitse sitä, että kaikkien kolmen yliopiston kaikki toimijat työskentelevät jatkossa yhdessä. Tarvitaan myös syvää oman tieteenalan osaamista, joka edellyttää syvällistä keskittymistä. Kuitenkin jo nyt on löytynyt erittäin monia rajapintoja, joilla luonteva yhteistyö on lähtenyt innostuneesti käyttöön. Yksi aalto-yliopiston kantavista ajatuksista onkin yllättävien uusien näkökulmien löytyminen tutkimuksen ja innovaatioiden lähteeksi. Kaiken taustalla on vahva vapaa perustutkimus.

Uusia näkökulmia talouteen

Aalto-yliopiston perusrahoitus tulee edelleen valtiolta samoin perustein kuin muillekin yliopistoille. Sen lisäksi on kuitenkin luvassa merkittävä lisäpanostus valtiolta vuoteen 2015 asti, jonka jälkeen se siirtyy asteittain kaikkien yliopistojen kilpailtavaksi. Kaikki uusimuotoiset yliopistot saavat valtiolta peruspääomaa sekä rahana että kiinteistö­osakkeiden muodossa. Säätiömuotoisten yliopistojen peruspääomasta suuri osa, Aalto-yliopistolla 200 M euroa, on peräisin elinkeinoelämältä.

Peruspääoman jaettavissa oleva tuotto muodostaa varsin pienen osan yliopiston kokonaisrahoituksesta, ehkä noin 6-7 %. Peruspääoma antaa kuitenkin olennaisesti nykyistä paremmat edellytykset hallitun riskin ottamiseen ja pienikin sitomaton rahoitus luo merkittävästi uutta liikkumavaraa. Täydentävä rahoitus on ollut yksi Aalto-yliopiston vahvuuksia. Itsenäinen säätiömuoto ja aikaisempaa vapaammat sopimusvaltuudet antavat sen kehittämiseen entistä paremmat edellytykset.

Aalto-yliopiston, kuten yliopistolaitoksen yleensäkin, on osattava tehdä valintoja ja luopuakin joistakin asioista, jotta uuden kehittämiselle tulisi sijaa. Tämä on yksi suurimmista haasteistamme. Suuremmat ja selkeämmät kokonaisuudet mahdollistavat myös pienemmät hallinnointikustannukset.

Talouspuolella tapahtuu paljon lähivuosina. Kirjanpito, maksuliike, kassanhallinta, johdon raportointi ja tilintarkastus sekä monet niihin liittyvät järjestelmät menevät uusiksi. Keskeisintä on kuitenkin koko taloushallinnon vastuunkannon ja ajattelutavan muutos, mikä edellyttää kunnollisia raportointijärjestelmiä, jotta vastuu voidaan kantaa. Meidän on pystyttävä hyödyntämään mahdollisimman tarkoin ne mahdollisuudet ja uudet vapausasteet, jotka uusi yliopistolaki, säätiömuotoinen toiminta ja meille osoitettu lisärahoitus antavat. Entiteetti, vastuullinen talousyksikkö, ei ole enää epämääräisesti Suomen valtio, vaan yliopisto on itsenäinen oikeushenkilö, jolla on valtuus järjestää omat asiansa, mutta samalla myös täysi vastuu kaikista asioistaan, aina konkurssiin asti.

Tavoitteena on kaikkien talousprosessien muuttaminen sähköisiksi ja mahdollisimman suuri automaatioaste, jotta työvoimaa vapautuu rutiinitöistä johdon tukipalveluihin, minkä on tähän asti ollut heikosti hoidettu alue yliopistoissa. Uusimuotoisella yliopistolla on toki rajoituksensa mm. rahoittajien suuntaan. Sopimusten tekeminen huolellisesti korostuu ja lisäksi tarvitaan moniin uusiin asioihin, kuten likviditeetin hallintaan ja vakuuttamiseen liittyvää osaamista.

Uusia polkuja toimintamalleihin

Yliopistojen yhteistyö on jatkossakin monissa asioissa tarpeellista, mutta siitä on saatava aina lisäarvoa. Monia asioita voidaan varmastikin tehdä kansainvälisten parhaiden käytäntöjen mukaisesti siten, että ne toteuttavat Aalto-yliopiston tavoitteita joustavammin ja tehokkaammin kuin mihin isommassa konsortiossa olisi mahdollista päästä. Suurin ei ole aina kaunein eikä tehokkain.

Aalto-yliopisto pyrkii rohkeasti etsimään omia polkuja ja luomaan parhaita käytäntöjä muillekin malliksi. Rehtorin valinta oli yksi esimerkki uudesta toimintatavasta, joka toimi erinomaisesti, vaikka perinteisiin malleihin tottuneilta kuului matkan varrella epäileviä kommentteja valitusta toimintamallista. Samanlainen uusien toimintamallien etsiminen on käynnissä kaikissa Aalto-yliopiston muutostiimeissä. Uskomme, että koko Suomen yliopistolaitoksen kilpailukyky paranee nyt tapahtuvien muutosten myötä olennaisesti.

Esa Ahonen, Team Leader, Finance
Aalto-yliopisto

Tulostettava versio