Tavoitteena yliopistojen aseman parantaminen

Suomessa toteutetaan yhtä historiamme suurinta uudistusta yliopistolaitoksessa. Yliopistojen autonomiaa ja rahoitusasemaa vahvistetaan ja niitä kootaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Näkyvin uudistus on Aalto-yliopiston muodostaminen, mutta sen ei tule hämärtää kokonaisuudistuksen yleistä merkitystä. Vaikka uudistus on herättänyt hämmennystä ja jopa pelkoja yliopistojen henkilökunnan keskuudessa, niin tavoite on yliopistojen aseman parantaminen.

Yliopistojen yhteiskunnallista asemaa voidaan perustella sekä sivistyksen että innovaatiotoiminnan kannalta. Usein nämä asetetaan vastakkain. Kuitenkin viimeaikainen tutkimus tieteen ja innovaatiotoiminnan suhteesta osoittaa, että vapaa tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva akateeminen koulutus palvelevat parhaiten yhteiskunnan taloudellista kehitystä.

Olen alkanut puhua innovaatioiden ekosysteemeistä paikallisina keskuksina, joissa on riittävästi innovaatiotoiminnan edellyttämiä tekijöitä (ks. Hautamäki, Kestävä innovointi). Ekosysteemi tarvitsee korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia, osaavaa työvoimaa, t&k-toiminnan riittävää rahoitusta ja yrityspalveluja. Yliopistot vaikuttavat ekosysteemissä monenlaisten virallisten ja epävirallisten verkostojen kautta. Dynaamisissa ekosysteemeissä ihmiset ja ideat liikkuvat ja kohtaavat. Juuri tällaisissa kohtaamisissa on innovaatioiden perusta.

Yliopistojen ja elinkeinoelämän vuorovaikutusta lisäävät yhteiset tutkimushankkeet, joissa yliopistotutkijat ja yritysten tuotekehittelijät ja suunnittelijat toimivat vuorovaikutuksessa. Monet tutkijat ovat huolissaan yritysten rahoittaman tutkimuksen vaikutuksista yliopistoyhteisöön ja tieteen puolueettomuuteen. Näitä huolia voidaan hälventää selventämällä tällaisen tutkimusyhteistyön pelisääntöjä ja tekijänoikeuksia.  Yritykset ovat viestittäneet myös selvästi, että niitä kiinnostaa kunnollinen perustutkimus. Kukaan ei halua käyttää rahaa itsestään selvien ja epäluotettavien tulosten tuottamiseen.

Yliopistouudistuksen varsinainen haaste ei ole hallinnossa vaan laadussa. Nyt on käytetty paljon energiaa hallinnon uudistamiseen. Huippuyliopistot eivät kuitenkaan synny suurentamalla yksiköitä tai edes lisäämällä rahaa. Huippuyliopistoissa on erityistä niiden henkinen ilmapiiri, johon kuuluu halu ratkaista kaikkein vaikeimpia tieteellisiä ongelmia, avoimuus uusille ideoille ja intensiiviset tutkimusryhmät. Tutkimus tapahtuu yhä enemmän monitieteellisissä tiimeissä, joissa on mukana tutkijoita eri laitoksilta ja muista tutkimuslaitoksista. Kehittämisen painopiste on siirrettävä yliopistojen toiminnan laadun, ilmapiirin ja yhteistyön kehittämiseen.

Yliopistojen menestyksekäs toiminta on perustunut tutkimuksen ja opetuksen ykseyteen. Viime vuosien kehitys on kuitenkin johtanut siihen, että professorien ajasta merkittävä osa menee hallintoon. Jos professori vielä aktiivisesti opettaa, hänelle ei jää juurikaan aikaa omaan tutkimukseen. Tämän takia yliopistojen sisään on muodostumassa tutkijoiden kasti, jonka rahoitus tulee Suomen Akatemialta, Tekesiltä ja muilta rahoittajilta. Tutkijoita ei ole integroitu mitenkään opetukseen. Tilanne on kestämätön, erityisesti professorien kohdalla. Suurimpia haasteitamme on kehittää professorien työoloja niin, että hallinto vie mahdollisimman vähän aikaa ja professori voi keskittyä omaan tutkimukseensa ja pitää sen pohjalta luentoja ja seminaareja. Erityisen merkittävää yliopistojen tulevaisuudelle on lisätä professorien aikaa jatko-opiskelijoiden ohjaukseen. Heistä tulee aikanaan uusia tutkijapolvia ja he vievät uusinta tietoa myös työelämään.

Antti Hautamäki, johtaja
Sitra

Tulostettava versio