Työaikajoustojen koordinaatit

Työaikojen yhteydessä käytetään usein sanaa "normaali" tai "tyypillinen", jolla viitataan viisipäiväiseen työviikkoon ja työn tekemisen tapaan, jossa työtä tehdään 7-8 tuntia päivässä. Tästä säännöllisestä mallista poikkeavia työaikoja nimitetään epätyypillisiksi. Työelämän muutosta käsitelleet tutkijat näkevätkin, että yksi palkkatyön muutoksen keskeistä ilmiöistä on juuri epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen.

Tyypillinen tai normaali otetaan tässä koordinaatistossa monasti ikään kuin annettuna, jonakin selkeästi määriteltynä. Tutkija Raija Julkunen on huomauttanut, että toisen maailmansodan jälkeistä, Bretton Woods -instituutioiden vakauttamaa täystyöllisyyden ja normaalityöajan periodia voidaan tarkastella myös näkökulmasta, että se oli kapitalismin historiassa eräänlainen työaikojen organisoinnin poikkeustila, ja että nyt olemme palanneet tai ainakin palaamassa "normaaliin järjestykseen".

Osa työelämää käsittelevistä tutkijoista konstruoivatkin toisen maailmansodan jälkeisen vakaan täystyöllisyyteen pystyneen, normaalityösuhteisiin perustuneen hyvinvointivaltion rakentamisajan kultakaudeksi, josta ollaan liukumassa pois ja tämä liukuminen on etumerkiltään negatiivista, kollektiivisten suojien rapautumista. Muutoksen ja "uuden" puolesta kirjoittavat, "vanhan" hylkäämistä kannattavat tutkijat sen sijaan näkevät entisen jonakin jähmeänä, jäykkänä, josta pitääkin pyrkiä joustavasti eroon.

Olipa työelämän muutoksen etumerkistä mitä mieltä hyvänsä, paikallinen, kollektiivisten työehtosopimusten pohjalta tapahtuva toisin sopiminen on Suomessa lisääntynyt viimeisen 15 vuoden aikana merkittävästi. Viime vuosina tapahtunut työaikapankkien yleistyminen on osa tätä prosessia. Jäljestäpäin on helppo nähdä, että 1990-luvun lama toimi merkittävänä vedenjakajana. Vielä 1986 työnantajien työaikojen joustoa koskevat vaatimukset johtivat yleislakkouhkaan.

Englantilainen työelämän suhteiden tutkija Alan Fox julkaisi vuonna 1974 teoksen Beyond Contract. Teoksen keskeinen pyrkimys oli osoittaa luottamuksen merkitys työelämän suhteiden organisaatiotason luonteen selittäjänä. Teos jäi aikanaan melko vähälle huomiolle, sillä 1970-luvun politisoituneessa työelämän suhteiden ilmapiirissä luottamusta seksikkäämpää työelämän suhteiden kontekstissa oli konfrontaatio. Fox erotteli luottamuksessa vertikaalisen ja horisontaalisen komponentin, jossa horisontaalinen luottamus on luottamusta samassa työtilanteessa oleviin työkavereihin. Vertikaalinen luottamus tarkoittaa henkilöstön ja organisaation johdon välistä luottamusta. Komponentit muodostavat paikallisiin työelämän suhteisiin liittyvää sosiaalista pääomaa.

Sosiaalinen pääoma työorganisaatiossa tarkoittaa työyhteisössä vallitsevia yhteisiä arvoja ja normeja sekä niiden varaan rakentuvia yhteistoimintasuhteita, yhteisiä toiminnan tavoitteita ja luottamusta. Kaavamaiset, henkilöstöresursseista tai työnluonteesta piittaamattomat saneluratkaisut eivät työaikajoustojen kannalta sankaritarinaa työyhteisössä ennakoi. Työaikajärjestelyjen onnistunut kehitettäminen edellyttää aina työnantajan ja henkilöstön yhteistyötä sekä sitä että työaikajärjestelyistä sovittaessa on noudatettu lainmukaisia ja tasapuolisiksi koettuja menettelyjä. Työaikajärjestelyjä käsittelevät tutkimukset ovat osoittaneet, että horisontaalisen ja vertikaalisen luottamuksen taso todellakin vaihtelee selvästi erilaisissa työorganisaatioissa. Hyvä luottamuksen taso työyhteisössä luo vahvan perustan onnistuneille työaikojen joustojärjestelyille. Parhaimmillaan työaikajärjestelyillä voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia niin yrityksen suorituskyvyn kuin henkilöstön työssä jaksamisenkin kannalta.

Pertti Jokivuori
Lehtori, Jyväskylän yliopisto

Tulostettava versio