Valtiotyönantaja 2/2010 < Kolumni
Viime vuosisatojen länsimaisen kulttuurin historia on ollut newtonilaisen ajattelun voittokulkua. Newton suosi järjestystä ja pikku hiljaa olemme alkaneet uskoa, että koko sosiaalisen elämämme perusluonne on järjestys. Aina kun olemme tekemisissä koneen kanssa elämme newtonilaisen maailman oppien mukaan. Kellojen käyttäminen, auton ajaminen tai tehtaiden toimiminen olisi mahdotonta ilman fysiikan periaatteiden noudattamista.
Vaikka newtonilainen ideaali toimii vain hyvin rajallisissa olosuhteissa, siitä on tullut merkittävä ohjaava tekijä niin tieteessä kuin taloudessakin. Ongelmana on, että kun olemme tekemisissä epävarmuuden ja muuttuvan toimintaympäristön kanssa, hyvinkin toimiva koneisto voi osua kokonaan harhaan.
Yritykset ja julkiset organisaatiot ovat nielleet Newtonin opit lähes sellaisinaan. Tässä viiden askeleen ohjelma, miten yrityksiä ja organisaatioita pitäisi johtaa:
Väitän, että näitä periaatteita seuraamalla pystytään tuhoamaan mikä tahansa yritys tai koko toimiala 20 vuodessa. Esimerkiksi käyvät amerikkalainen autoteollisuus, suomalainen metsäteollisuus ja hyvin pian suomalainen matkapuhelinteollisuus.
Tärkeä huomio kuitenkin kuuluu, että kellot, autot ja tehtaat ovat osa ihmisten arkea, tai hienommin ilmaistuna sosiaalista todellisuutta, ei päinvastoin. Kemian nobelisti Ilya Prigogine sanoisi, että “ihmiset toimivat kaukana tasapainosta”. Tämä tarkoittaa, että välillä elämämme on järjestyksessä, välillä kaaoksessa ja usein jossain niiden välissä – aika kompleksisessa tilassa.
Olemme sidoksissa aika–paikka -ympäristöihin. Jokapäiväinen elämämme töissä ja kotona on aina riippuvainen ajasta ja paikasta, missä se tapahtuu. Jos kehitämme kontekstuaalista herkkyyttä elämämme suhteen, johtamisemme saa lisää vaikuttavuutta, koska jotkut päätöksistä toimivat parhaiten järjestyksessä, jotkut ovat hyviä kaaoksessa, ja on niitäkin, jotka sopivat kompleksisiin tilanteisiin. Toisin sanoen tietyt termit, käsitteet tai menetelmät sopivat tietyihin tilanteisiin ja tiettyihin aikajänteisiin.
Kaikki elävät olennot – ihmiset ja organisaatiot, organismit ja ekosysteemit – ovat ainoastaan osittain määriteltyjä ja aina myös osittain avoinna. Mahdollisuus muutokselle on aina läsnä joko piilevänä, odottamassa että joku tai jokin asia aktivoi sen, tai kokonaan uutena asiana, joka tarkoittaa, että vaikka jotain ominaisuutta tai kyvykkyyttä ei ole tällä hetkellä olemassa, se voidaan rakentaa tietyn ajan kuluessa.
Parempi tietoisuus elämäämme ja työhömme liittyvistä tilanteista ja aikajänteistä auttaa meitä näkemään mahdollisuuksia siellä, missä aikaisemmin emme niitä nähneet ja hyödyntämään muutoksia, jotka tapahtuvat ympärillämme.
Mika Aaltonen
Tutkimusjohtaja, Aalto-yliopisto
Mika Aaltonen sanoo juuri julkaistussa kirjassaan, että eri maiden välillä on suuria eroja siinä, miten ne mieltävät ja rakentavat tulevaisuuttaan. Suomelle on tyypillistä virheiden ja riskien välttäminen, halu suunnitella ja ennakoida tulevaisuus.
Mika Aaltonen johtaa Aalto-yliopiston StraX (the research area for strategic intelligence and exploration of futures) -tutkimusaluetta.
Complexity Digest valitsi Mika Aaltosen edellisen kirjan The Third Lens julkaisuviikkonsa kahdeksanneksi tärkeimmäksi tapahtumaksi maailmassa vuonna 2007 ja hänen kirjoituksensa Time, Circular Causality and Narrativity voitti Emerald Publisherin Highly Commended Awardin vuonna 2008.
Hänen uusin kirjansa Robustness käsittelee sitä, miten eri maat mieltävät ja rakentavat tulevaisuuttaan. Se ilmestyi kesäkuussa 2010 ja sen kustansi amerikkalainen ISCE Publishing Ltd.
Valtion työmarkkinalaitos
www.vm.fi/vtml