Valtiotyönantaja 2/2012

Eväitä elinvoimaiseen vuorovaikutukseen

Vuorovaikutuskulttuuria pidetään organisaation tulevaisuuden tärkeimpänä pääomana. Ajattelutavat ja kokemukset monistuvat ja kehittyvät vuorovaikutuksessa. Yhdessä onnistuminen riippuu siitä kuinka hyvin toiminta ja ymmärrys koordinoituvat ihmisten kesken. Vuorovaikutuksessa ihmisten henkilökohtainen osaaminen ja ajatteleminen tulee osaksi isompaa kokonaisuutta. Tehokkuus ja tuloksellisuus syntyy mahdollisuuksista luoda kytkentöjä ihmisten välille, mahdollisuuksista tulla vaikutetuiksi kollegoiden ajatuksista, erilaisista asioista, tietolähteistä ja päätöksenteosta.

Elinvoimainen vuorovaikutuskulttuuri on innovatiivisia ja nopeasti ympäristön muutoksiin sopeutuvia organisaatioita yhdistävä tekijä. Tietoa ja tietämistä ei nähdä niissä niinkään yksilön ominaisuutena, kuin yhteisten toimintatapojen seurauksena.

Erilaisia yhdessä ajattelemisen tapoja

Tutkija David Snowdenin mukaan organisaatioissa tarvitaan samanaikaisesti erilaisia vuorovaikutuksen ja ajattelemisen kulttuureja.

Yksinkertaisessa ympäristössä muutokset ovat melko ennustettavia ja tavoitteena on yhdenmukainen toiminta yhdessä sovitulla tavalla. Silloin vuorovaikutukseksi riittää selkeiden toimintaohjeiden välittäminen. Ohjeisiin perustuva vuorovaikutuskulttuuri voi toimia hyvin valmiiden prosessien hoitamisessa, olosuhteiden pysyessä ennallaan. Haasteena on yhteyksien ja keskustelujen supistuminen; yksin tekeminen sekä raportit korvaavat yhteisen ajattelun.

Paljon erityisosaamista vaativissa monimutkaisissa asiantuntijaympäristöissä tarvitaan monipuolisempaa vuoropuhelua. Oikeita ratkaisuja ei voida suoraan ohjeistaa, asiantuntijoiden on kyettävä tilannekohtaisesti analysoimaan erilaisia vaihtoehtoja ennen lopullisten toimintavaihtoehtojen valintaa. Vuorovaikutuksen taustalla on oletus, että paras ratkaisu löydetään kun tarpeeksi analysoidaan. Asiat ovat pohjimmiltaan melko ennustettavia vaikkakin vaativia ymmärtää ja edellyttävät erityistä asiantuntijuutta.

Kompleksisessa ympäristössä muutokset ovat nopeita ja ennakoimattomia. Muutoksia on mahdotonta kokonaan hallita, mutta aktiivinen vuorovaikutus luo hyviä edellytyksiä onnistua toimimaan muutoksissa tavoitteellisesti. Kun ennakoiminen on haasteellista, niin yhteisössä on rohkeasti - ja toistuvasti - avattava keskustelu siitä mitä nyt tapahtuu, ja siitä mitä se merkitsee, sekä siitä miten nyt pitäisi toimia. Vastaamiseen tarvitaan keskustelujen synnyttämää "tietämisen" verkostoa. Ennakkoluuloton yhteisöllinen kuvittelukyky voi johdatella kokeilemaan poikkeaviakin toimintatapoja ja näkemään virheet ja häiriöt edellytyksinä oppimiselle ja kehittymiselle.

Elinvoimaisuuden edellytykset muutoksissa

Kokeileva vuorovaikutus on uteliaisuutta ja leikkivää energiaa kysyä uudenlaisia kysymyksiä. Se on rohkeutta tulla vaikutetuksi muiden kertomuksista ja herkkyyttä yhdistää tuttuihin asioihin laajentuvia perspektiivejä. Elinvoimaisuus kehittyy kun on kykyä vaikuttua ympäristöstään, muiden puheista. Vaikuttamisen sijaan keskeiseksi nousee kyky vaikuttua. Kun ihmiset voivat luoda yhdessä tilanteita, joissa uskalletaan säilyttää herkkyys kuulla toisia ja arvostaa erilaisuutta, niin luodaan edellytyksiä uuden havaitsemiselle ja ymmärtämiselle. Uudet oivallukset ja innovatiiviset ratkaisut syntyvät erilaisuuksien vuoropuhelusta. Sitä voi kutsua vuorovaikutuksen tehokkuudeksi.

Yksilön kohdalla elinvoimaisuus tarkoittaa uskallusta pysähtyä ja omaksua "ei-tietämisen asenne" ja kiinnostus toisten näkökulmien tutkimiseen. Vuorovaikutuksen näkökulmasta elämässä on vain kumppaneita, ei johtajia. Osallistuminen alkaa kun tulee itse vaikuttuneeksi muiden kokemuksista ja ajatuksista.

Kun muutosten keskellä halutaan vahvistaa ihmisten vuorovaikutusta ja osallistumista oman työyhteisönsä kehittämiseen voi seuraavien periaatteiden soveltamisesta olla hyötyä:

• Lisätään mahdollisuuksia kokeiluihin ja tutkivaan vuorovaikutukseen. Ennakoimattomissa ympäristöissä asioita ei voi suunnitella valmiiksi. Rohkeasti kokeillen uudestaan ja uudestaan opitaan nopeasti ja ketterästi.
• Mietitään yksinkertaiset periaatteet joilla toimitaan. Pienin mahdollinen määrä ohjeita vapauttaa energiaa ja lisää innovatiivisia keskusteluja.
• Edistetään vuoropuhelua yli organisaatiorajojen. Luodaan tilaisuuksia ja mahdollisuuksia uudistaville näkökulmille ja kytkennöille.
• Korostetaan vaikuttumisen merkitystä. Vahvistetaan sitä mitä ihmiset kuulevat. Kysytään millaisia seurauksia vaikuttumisella on ajatteluun ja toimintaan.
• Ihmiset kutsuvat toisiaan vuorovaikutukseen heille tärkeissä asioissa. Luodaan tapoja, joissa ihmisten itsensä annetaan nimetä, millaiseen vuorovaikutukseen he haluavat toisiaan kutsua.
• Vahvistetaan mahdollisuuksia. Ihmiset tuovat esiin asioita ja toimintatapoja jotka voivat heitä yhdistää.
• Tuodaan henkilökohtaiset kyvyt ja osaaminen esiin. Kutsutaan henkilöitä tuomaan henkilökohtaista ymmärrystä tai osaamista yhteiseen toimintaan.
• Annetaan lupauksia. Kuunnellaan yhdessä millainen merkitys asioilla ihmisille on,  ja mitä lupauksia he ovat valmiita antamaan edistääkseen yhteistyötä.
• Nähdään että sitoutuminen on merkityksellistä vasta kun vuorovaikutuksessa on sanottu 'ei' joillekin toisille vaihtoehdoille.

Elinvoimaista vuorovaikutusta syntyy tilanteissa, joissa uteliaisuus kysyä on tärkeämpää kuin vastausten antaminen.

Jukka-Pekka Heikkilä
Kehitysjohtaja

Tulostettava versio