Työnantajatoiminnan neuvottelupäivä oli menestys

Tämä on hyödyllistä ja tästä kannattaa tehdä perinne, kommentoivat monet valtion työnantajatoiminnan neuvottelupäivän osanottajat. Valtion työmarkkinalaitos järjesti laatuaan ensimmäisen työnantajatoiminnan neuvottelupäivän yhdessä HAUS kehittämiskeskus Oy:n kanssa 28.8.2007 Helsingissä.

Valtion työmarkkinalaitoksen neuvottelujohtaja Seija Petrow kertoi, että neuvottelupäivän järjestämisen tarve havaittiin mm. hänen luotsaamassaan TAHTO-ryhmässä, joka perustettiin syksyllä 2006 tukemaan virastojen johtoa työnantajatoiminnassa. Ryhmä osallistuikin aktiivisesti neuvottelupäivän ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen.

Munkkiniemessä kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtasen ja syyskuun alussa oikeusministeriössä kansliapäällikkönä aloittaneen Tiina Astolan johdolla puhuttiin neuvottelutaktiikasta ja sovittelusta sekä pohdittiin työnantajavirkamiehen syvintä olemusta runsaan sadan työnantajavirkamiehen voimin.

Useasta puheenvuorosta kävi ilmi, etteivät esimiehet aina miellä olevansa työnantajan edustajia. Varsinkin pienissä yksiköissä työnantajan ja työntekijän välinen suhde hämärtyy helposti. Vaikka tilaisuuteen osallistuvat ovat jo asemansakin perusteella työnantajavirkamiehiä, tunnustivat monet heistä kaipaavansa jatkuvasti lisätietoa siitä, mitä kaikkea työnantajan kalupakkiin kuuluu.

Työnantajaosaamista vahvistettava

Valtion työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpellon mukaan työnantajan on osattava etsiä ammattijärjestöjen vaatimuksista olennainen, koska neuvotteluissa sitä ei juurikaan sanota suoraan. Taito lukea erilaisia signaaleja onkin varsin tärkeätä. Työnantajan on osattava sanoa myös ei.

- Työnantajalla on oltava oma tahtotila, mikä on myös osattava ilmaista, vaikkakin esimerkiksi ein sanominen on vaikeaa. Jokaisen on vain löydettävä itselleen aidosti sopiva ilmaisutapa, Metsäpelto opasti.

- Työnantajatoiminnan laatu on noussut vaatimusten kasvaessa, mutta silti tilanne on haasteellinen. Valtion neuvottelukulttuuri on rakentava ja asiallinen, mutta koviakin tilanteita tulee, ja niihin on syytä valmistautua hyvin, neuvottelujohtaja Seija Petrow lisäsi.

- Hyvä, että keskustelu työnantajan menettelytavoista on aloitettu, kiitteli valtiosihteeri Timo Reina, jonka mielestä kokemusten, tietojen ja tunteiden vaihtoa tarvitaan.

Reinan mukaan poliittisen päätöksentekijän tehtävä on luoda muutostilanteissa toimintaedellytyksiä mm. lainsäädännöllä ja muilla päätöksillä sekä antaa käytännön työnantajatoimintaa tekeville saumatonta tukea, johon on voitava myös luottaa. Johtamisen ketjun on oltava kunnossa.

- Muutostilanteiden ympärillä on sekä aitoa epävarmuutta että innostusta, asiat ovat vaikeita eivätkä vain tunnu vaikeilta, Reina viittasi mm. käynnissä oleviin ministeriöiden organisaatiomuutoksiin, tuottavuusohjelmaan ja alueellistamiseen. Muutoksissa on haettava synenergiaa, mutta vältettävä samalla kunnossa olevien polkupyörien korjaamista. Tuottavuus- ja alueellistamisohjelmissa on ristiriidankin riski olemassa, vaikka oikein toteutettuna lopputilanteen pitäisi olla hyvä molemmista näkökulmista.

Kansliapäällikkö Virtanen puolestaan ehdotti, että hyvästä esimiehisyydestä tehtäisiin valtiolla kilpailuvaltti, kun rahalla emme voi kilpailla. Esimiehen rooli muuttuu koko ajan, mutta pystyykö esimies muuttumaan niiden mukana? Hän kaipaisikin lisää esimiestaitojen koulutusta ja myös niiden arviointia. Kansliapäällikön ajatuksia voi lukea lisää tämän lehden kolumnista.

Moon oikias, soot vääräs

Pohjalainen kielioppi:  "Moon oikias, soot vääräs, soon kans vääräs, moomma oikias, tootta vääräs, noon aivan mettäs" kuvaa valtakunnan sovittelija Juhani Saloniuksen mielestä hyvin sovittelutapahtuman alkua.

Saloniuksen mukaan sovittelutoiminta on niukkuushyödyke, jota tulee käyttää säästeliäästi. On aina parempi, että osapuolet pääsevät itse ratkaisuun. Mutta jos joudutaan turvautumaan sovittelijan toimistoon, Salonius toivoo, että sinne tuodaan vain muutama keskeinen riita-asia.

- Riitojen rajoittaminen mahdollisimman vähiin on harvinaista herkkua sovittelijalle, sillä osapuolet tulevat valitettavan usein sovitteluun ilman, että yhtäkään asiaa on sovittu, Salonius sanoi.

Hänen mielestään sovitteluun turvautuminen on suositeltava vaihtoehto silloin kun on kysymyksessä työsuhteen ehtoja koskeva vakava erimielisyys työntekijä- ja työnantajaosapuolen välillä.

Salonius kertoi esittävänsä eri yhteyksissä toivomuksen, että järjestöt selvittäisivät työrauhan aikana kentän todelliset tarpeet työ- ja virkaehtosopimusten säätelyn määrän ja yksityiskohtaisuuden kannalta. Hän pyysikin pohtimaan, onko todella tarvetta satojen sivujen virkaehtosopimuksiin, kun on myös olemassa varsin kattava lainsäädäntö?

Millaista työnantajapolitiikkaa hallinnonaloilla?

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki pohti mitä on valtion työnantajapolitiikka suhteessa virastojen omaan työnantajatoimintaan. Hänen mukaansa yhteistyön tarve kasvaa muutoksissa, joissa tasapaino on pystyttävä etsimään myös työnantajatoiminnassa. Esimerkkinä hän mainitsi työ- ja elinkeinoministeriön perustamisen.

Välimäki piti tärkeänä hyvää verkostoyhteistyötä virastojen johdon ja henkilöstöasioista vastaavien kesken. Hänen mielestään yhteistyön tarve kasvaa myös tuottavuusohjelman toteutuksen vuoksi, jossa koordinointivastuu on ministeriöllä. Hän peräsikin selkeyttä siitä, mitkä toimet hyväksytään tuottavuusohjelman toimenpiteiksi. Välimäki toivoi myös Tahti-järjestelmän tuovan pian kauan odotettua yhteenveto- ja vertailutietoa työnantajatoiminnan tueksi.

STM:n hallinnonalan virastot ovat kovin erilaisia. Ministeriö ohjaakin virastoja lähinnä tulosten määrittelyn kautta. Esimerkkinä olleen Kansanterveyslaitoksen hallintojohtaja Jaakko Penttinen kertoi, että virasto on voinut päättää varsin itsenäisesti työnantajatoiminnastaan.

Työnantajan oltava rohkea

Valtiolla on noin 1400 työnantajavirkamiestä, joiden tehtävistä on säädetty lailla, kertoi hallitusneuvos Tuija Wilska. Edunvalvonnan koordinoinnin merkitys on korostunut, kun asioita ratkaistaan aikaisempaa alemmalla työnantajatasolla. Tavoitteena on palvelussuhteen keskeisten ehtojen soveltamisen yhdenmukaisuus ja palkkapoliittisen liikkumavaran harkittu käyttäminen, sanoi puolestaan työmarkkinalakimies Mika Saarinen, joka kuvaili varsin värikkäästi, mitä työnantajavirkamiehen rooliin ja työkalupakkiin edunvalvojana kuuluu.

Työnantajavirkamiehen tulisi aina muistaa työnantajan etu, vaikka se poikkeaisikin henkilöstön edusta lyhyellä aikavälillä, muistutti Valtiokonttorin finanssijohtaja Maritta Fromholtz. Tämä edellyttää samalla hyvää henkilöstöpolitiikkaa, henkilöstön pätevyyden edistämistä ja mahdollisuuksia uralla etenemiseen. Myös organisaation sääntöjen pitää olla samat kaikille.

Omista kokemuksistaan työnantajana kertoivat ulkoministeriön apulaisosastopäällikkö Maarit Jalava, kuluttajaviraston johtaja Päivi Hentunen ja Rajavartiolaitoksen henkilöstöosaston päällikkö Erkki Uitti. Jalavan mukaan esimerkiksi UM:n urajärjestelmä lisää haasteita työnantajavirkamiehenä toimimiselle, kun sama henkilö voi toisessa paikassa olla esimies ja toisessa entisen alaisensa alainen. Hentusen puheenvuoro toi hyvin esille sen, että pienessä virastossa työnantajavirkamiehen rooli on varsin moninainen, minkä voi nähdä sekä etuna että haasteena. Uitti puolestaan kuvasi Rajavartiolaitoksen työnantajatoimintaa osana laitoksen johtamista ja strategista ajattelua.

Miten jatkuu?

 Päivän osanottajille tehdyn kyselyn perusteella päivä oli onnistunut ja kovin tarpeellinen. Hyvä päänavaus, sanottiin palautteissa. Vastaavan tapaisen tilaisuuden järjestämistä toivottiin jatkossakin joko tällaisenaan tai modulina, jonka virasto voi liittää oman esimieskoulutuksensa osaksi. Enemmistö vastaajista toivoi kaksipäiväistä tilaisuutta, johon voisi liittää myös työrauhaan liittyvistä aihealueista yksityiskohtaisempaa tietoutta. Toiveissa olivat myös vuorovaikutustaitojen ja neuvotteluvalmiuksien opastus.

Valtion työmarkkinalaitos ja HAUS pohtivat yhteistyössä parasta tapaa muodostaa työnantajatoiminnan neuvottelupäivästä toimiva kokonaisuus, joka vastaa esille tulleisiin tarpeisiin.

Leena-Maija Jyllikoski
VM, viestintä

Tulostettava versio