Työnantajapäivä 28.5.2008

Tukeeko sopimustoiminta tuloksellisuutta?

Työnantajatoiminnan neuvottelupäivässä 28.5.2008 keskusteltiin muun muassa siitä, miten neuvottelutoiminta, työlainsäädäntö ja paikallinen sopiminen tukevat tuloksellista toimintaa valtionhallinnossa.

Päivän kansainvälisenä vieraana olleen Irlannin valtakunnansovittelijan Kieran Mulveyn mukaan Irlannin hallitus, työnantajat, työmarkkinajärjestöt, maanviljelijät ja muut eturyhmät ovat sopineet vuodesta 1987 lähtien kattavista työelämän ohjelmista, jotka ovat taanneet Irlannin taloudellisen nousun ja sitoutumisen yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Esimerkiksi voimassa olevan sopimuksen "Towards 2016" mukaan julkisen sektorin vuoden 2008 palkankorotukset edellyttävät työntekijöiden sitoutumista julkisten palvelujen uudistamiseen.

Mulveyn esitys kuulosti varsin mielenkiintoiselta nyt kun meillä on Elinkeinoelämän Keskusliiton suunnasta nostettu ajatus tulopoliittisten kokonaisratkaisujen hautaamisesta. Suomen valtakunnan sovittelija Juhani Salonius kommentoi Mulveyn esitystä ja kertoi Suomen tuoreimpien työmarkknaratkaisuisujen taustoista sekä sovittelujärjestelmän haasteista ja tulevaisuudesta.

Professori Martti Kairinen puolestaan avasi työalainsäädännön historiaa ja kertoi ennakkotietoja valtion paikallisen sopimisen tutkimuksesta. Hänen mukaansa perinteinen pariteetti-ideologian ja kolmikantaperiaatteen pohjalta syntynyt Suomen työlainsäädäntö ja kollektiivisopimukset eivät ole rakentuneet tuloksellisen toiminnan edistämiseen, vaan heikomman suojeluajatukselle. Uudet haasteet ja voimatekijät ovat kuitenkin muuttaneet perusasetelmaa. Paineet joustavuuteen, päätäntävallan hajauttamiseen sekä keskitetyn sääntelyn vähentämiseen ovat kasvaneet. Tämä ilmenee muun muassa refleksiivisen oikeuden ideana ja paikallisen sopimisen laajentumisena.

- Työoikeus on sisällöltään sopimusoikeudellistunut. Kysymys on osapuolten tarpeisiin, luottamukseen ja hyötyyn perustuvasta muutosten hallinnasta sekä turvatusta joustosta, Kairinen kuvasi tapahtunutta muutosta.

Paikallinen sopiminen tukee tuloksellista toimintaa

Professori Kairisen mukaan paikallinen sopiminen mahdollistaa työaikojen joustavuutta, tuloksellisuuteen sidottua palkka- tai palkkioetujen käyttöä sekä edistää sitoutumista ja kehittämistä, kun luottamus ja molemminpuolinen hyötykokemus pidetään mielessä.

- Nykyisin kollektiivisopimusten tason ylittäviin palkkaeriin on suhtauduttu myönteisimmin niiden tuottavuuskehitystä edistävän vaikutuksen vuoksi ja liukuma-termistäkin on pyritty eroon, Kairinen sanoi.

TUPO-sopimukseen perustuen Turun yliopistossa on selvitetty yksityisen sektorin sekä kuntien ja valtion paikallista sopimista vuosina 2005-2008. Yksityisen sektorin tulokset julkaistiin kevättalvella ja julkisen sektorin tulokset valmistuvat lopulliseen julkaisukuntoon elokuussa.

Kyselyn lähtökohtana oli laaja ja käytännönläheinen paikallisen sopimisen käsite, joka valtiolla sisälsi tarkentavat virkaehtosopimukset, muun virka- ja työehtosopimuksien mukaisen sopimisen, yhteistoimintalain mukaan tapahtuvan sopimisen ja yksilötasoisen sopimisen.

Tutkimuksen mukaan eniten paikallisia sopimuksia tehdään työajoista toiminnan tai palvelujen joustavuuden lisäämiseksi ja henkilöstön tarpeiden takia. Tuottavuus mainitaan kolmantena syynä työaikajoustoihin. Myös kokemukset ovat varsin myönteisiä. Samoin palkka-asioissa kokemukset paikallisesta sopimisesta ovat myönteisvoittoisia.

Paikallinen sopiminen on valtiolla kuten muillakin sektoreilla työnantajavetoista. Noin kaksi kolmannesta henkilöstöstä ja vajaat puolet työnantajista oli kyselyn mukaan sitä mieltä, että toiminta on lähinnä työnantajapuolen ehdoilla toteutettua sopimista, jossa henkilöstön näkemyksiä ja ehdotuksia on otettu huomioon. Yli puolet kyselyyn vastanneista työnantajista piti toimintaa vapaana sopimisena, jossa on pyritty yksimielisyyteen.

Noin puolet työnantajista myös laajentaisi paikallista sopimista valtiolla jonkin verran. Työnantajien mielestä paikallisesti voitaisiin sopia parhaiten työajoista, palkkauksesta ja palkkausjärjestelmistä, lomista, palkkioista sekä tehtävistä ja toimenkuvista. Vähimmäisehdot ja virkamiesten asema eivät taas sovi heidän mielestään paikallisesti sovittaviksi.

Oikeaan suuntaan ollaan menossa

Opetusneuvos Juhani Dammert optusministeriöstä ja työ- ja elinkeinoministeriön henkilöstöjohtaja Mikko Salmenoja olivat yhtä mieltä siitä, että tietty yhdenmukaisuus ja samat pelisäännöt kaikille työnantajille olisi jatkossakin paikallaan. Heitä oli pyydetty arvioimaan, miltä valtion sopimustoiminta näyttää vuoteen 2015 mennessä.

Dammertin mukaan keskustasolla voitaisiin sopia esimerkiksi palkkauksen kannustavuudesta tuloksellisuuden edistämiseksi, mutta kehittämisvarat voisivat olla virastoilla itsellään. Hän muistutti, että paikallinen sopiminen vaatii myös henkilöstöltä neuvottelutaitoa ja vastuunkantoa. Mikko Salmenoja piti hyvänä, että nykyisissä sopimuksissa on jo otettu huomioon tuottavuus, tuloksellisuus ja työhyvinvointi. Hän peräsi kuitenkin työhyvinvointia parantavien elementtien lisäämistä ja entistä suurempaa painottamista. Hänen mielestään paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on riittävästi, mutta toki on mietittävä jatkuvasti, missä joustoa tarvitaan.

Osastopäällikkö Erkki Uitti Rajavartiolaitoksesta korosti muun muassa sitä, että osapuolten tulisi muodostaa oikea kuva toistensa työn sisällöstä ja roolista kokonaisuutena. Hän peräsi myös tilastollisen yhteistyön kehittämistä, jotta vertailu onnistuisi. Uitti kertoi myös työstä, jota he ovat tehneet henkilöstön edustavuuden parantamiseksi. Hänen mielestään kaikessa, missä henkilöstöjärjestöt voisivat olla mukana, ne kannattaa ottaa mukaan.

Loppuhuipennuksena oli paneeli, johon osallistuivat kunta-alan ja valtiotyönantajan työmarkkinajohtajat Markku Jalonen ja Teuvo Metsäpelto sekä pääjohtaja Esa Westerbacka ja kansaneustaja Ulla-Maj Wideroos. Keskustelu lainehti ajankohtaisista aiheista eduskunnan rooliin työmarkkina- ja sopimustoiminnan ydinkysymyksissä. Tasa-arvon toteutuminen työmarkkinakentässä ja vastuu työrauhasta yhteiskunnassa, jotka olivat syksyn neuvottelukierroksen kuumia aiheita, olivat edelleen mielenkiinnon kohteena. Työmarkkinoiden yhteiskuntavastuukin löysi omistajia.

Leena-Maija Jyllikoski
VM, viestintä

Tulostettava versio