Uudenlainen työ edellyttää uudistuvaa johtamista

Tietotyön ja palveluiden kasvava merkitys yhteiskunnassa on johtanut yhä yleisemmin verkostomaiseen toimintatapaan niin yrityksissä kuin vähitellen myös julkisella sektorilla. Tämän hetkinen taloudellinen kriisi ja väestön rakenteen muutokset vauhdittavat tätä kehitystä ja pakottavat meidät perusteellisesti pohtimaan nykyisten toimintatapojemme, osaamisemme ja organisaatioittemme tulevaisuutta pitkällä aikavälillä.

Meneillään olevan kehityksen seurauksena tuhansia ellei kymmeniä tuhansia työpaikkoja tulee lopullisesti häviämään yhteiskunnastamme. On vaikea nähdä, että teollisen tuotannon määrä Suomessa voisi kasvaa, joten uusien työpaikkojen on löydyttävä muualta. Tämä edellyttää panostuksia palvelusektorin innovaatiotoimintaan niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Palvelutoiminnassa uusi syntyy lisääntyvässä määrin vuorovaikutuksessa asiakkaiden, käyttäjien kanssa. Tämä puolestaan edellyttää strategista ketteryyttä, mahdollisuuksien näkemistä ja niiden ennakointia, resurssien joustavaa käyttöä sekä johdon yhteistä näkemystä (Doz-Kosonen: Strateginen ketteryys).

Ajan hermolla pysyminen edellyttää hajautettua johtamista, johtamista osana joukkuetta. Johtamisella luodaan "platformi", jolla vuorovaikutus tapahtuu. Suuret, monimutkaiset, jatkuvasti elävät organisaatiot tarvitsevat yhteisen suunnan. Suuri haaste johtajuudelle on vastakohtien ja paradoksien nivominen suunnaksi, luovan jännitteen ylläpitäminen vanhan ja uuden välillä, sekä tarvittavien suurten muutosten tukeminen ja läpivienti.

Luovalle tietotyölle on tyypillistä:

• yhteiseksi tekeminen
• moniäänisyys
• adaptiivinen suunnittelu
• systemaattinen, reflektiivinen keskustelu
• läpinäkyvä työ.
  (E.Kilpi)

Mielestäni valmisteilla olevassa aluehallinnon uudistuksessa ainakin jossain mitassa näitä piirteitä on, kun olemme luomassa toimintatapaa ja -kulttuuria, jossa varsin moninaisia toimintoja sekä niiden ohjausta kehitetään ja johdetaan asiakaslähtöisesti.   

Viime syksynä ylimmän johdon foorumin verkkohaastattelussa valtionhallinnon johtajuuden painopistealueiksi nousivat:

• Henkilöstön uusiutuminen ja rekrytointi
• Tuottavuuden kehittäminen
• Luovuus ja innovatiivisuus
• Palvelun laadukkuus ja asiakaslähtöisyys
• Osaamisen varmistaminen
• Ulkoinen ja sisäinen viestintä
• Politiikan ja hallinnon tasapaino
• Aluehallinto ja alueellistaminen
• Strateginen johtamien
• Palkkaus ja työehdot

Nämä kymmenen painopistealuetta mielestäni varsin hyvin vastaavat niihin haasteisiin, joita edellä hahmottelemani yhteiskunnallinen ja työelämän kehitys mukanaan tuovat.

Lisää painoarvoa näille kehittämisajatuksille tuo se, että ne varsin hyvin vastaavat myös sitä kuvaa, mikä kansalaisilla on valtiosta työnantajana. Valtion työmarkkinalaitos on jo neljännen kerran toteuttanut kyselytutkimuksen, jossa on selvitetty koko väestön, korkeasti koulutettujen nuorten ja valtion oman henkilöstön näkemyksiä valtiosta työnantajana. Ensimmäisen kerran selvitys tehtiin vuonna 1990 ja siitä lähtien valtion työnantajakuva on tasaisen varmasti kohentunut.

Viimeksi tehdyssä tutkimuksessa valtio on selvästi edellä yksityistä ja kuntasektoria, kun haastateltavilta kysyttiin halukkuutta hakeutua näiden työnantajien palvelukseen.

Tärkeimmiksi työpaikan valintakriteereiksi koko väestön keskuudessa nousivat:

• Työn mielenkiintoisuus
• Työpaikan hyvä henki
• Työpaikan pysyvyys ja varmuus
• Hyvät työolosuhteet
• Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön
• Työnantaja panostaa työhyvinvointiin
• Hyvä palkka ja palkkakehitys
• Mahdollisuudet ammattitaidon kehittämiseen ja kykyjen käyttämiseen
• Mahdollisuus joustavasti yhteen sovittaa työ- ja yksityiselämän vaatimukset

Kun yhteenvetona tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka eniten vaikuttavat henkilöstön sitoutumiseen työpaikkaan, siellä korostuvat: henkilöstön sitoutuminen työpaikan tavoitteisiin, henkinen ilmapiiri, henkilöstön osaaminen ja toiminnan laatu. Kaikki erittäin keskeisesti johtamiseen ja organisaatiokulttuuriin liittyviä asioita.

Valtion työnantajakuvaa koskevaa selvitystä tullaan lähemmin analysoimaan seuraavassa Valtiotyönantaja-julkaisussa, kun selvitys kaikilta osiltaan on valmistunut.

Olen viime kuukausina käyttänyt runsaasti aikaa rekrytointeihin, joka työmäärä tulee lähivuosina vain lisääntymään. Hakijoiden määrä on selvästi lisääntynyt ja taso noussut. Varsin merkittävissä yksityisen sektorin tehtävissä olevat henkilöt osoittavat kiinnostusta valtion virkoihin, samoin kuntasektorilta on halukkuutta valtion tehtäviin. Taloudellisesta tilanteesta johtuen tässä kiinnostuksessa on varmasti "olosuhdelisääkin", mutta se ei selitä koko ilmiötä ja tätä pitkään jatkunutta positiivista kehitystä.

Varsinkin kun myös Valtiokonttorin toteuttamat työhyvinvointia koskevat selvitykset ja indikaattorit kertovat samansuuntaisesta kehityksestä. Rekrytointihaastatteluissa on selvästi tullut esille hakijoiden aito kiinnostus valtion laaja-alaisiin, mielenkiintoisiin tehtäviin sekä halu vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Useat yksityisen sektorin edustajat ovat todenneet, että pelkkä omistaja-arvon kehittäminen ei pitkän päälle jaksa motivoida eikä tue mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen.

Valtionhallinnossa on meneillään monia laaja-alaisia uudistuksia, jotka edellyttävät johtajuuden kehittämistä ja tukemista sekä ennen kaikkea vahvaa yhteistyötä koko valtionkonsernin tasolla. Ylimmän johdon aseman vahvistaminen ja selkeyttäminen on välttämätöntä, jotta meneillään olevat ja tulevat muutokset saadaan hallitusti läpivietyä. Tämä on erityisen tärkeätä juuri nyt, kun merkittävä sukupolvenvaihdos on silläkin tasolla tapahtumassa. Suomella on vahva hyvän hallinnon perinne, joka luo jatkuvuutta ja uskottavuutta koko yhteiskunnan kehitykselle. Sen arvo konkretisoituu juuri tällaisina epävarmuuden aikoina, jolloin julkisen sektorin tehtävänä on edistää luottamusta ja luoda tulevaisuuden uskoa.

Juhani Turunen
Alivaltiosihteeri, VM

Tulostettava versio