Lisää horisontaalisuutta

Suomen valtionhallinnon haaste on sektoroituminen. Tämä on tullut esille aikaisemmissa ulkopuolisissa arvioinneissa ja tulee esille myös nyt vireillä olevassa OECD:n toteuttamassa arvioinnissa. Hallinnonalojen rajat ylittävää valmistelua ja yhteistyötä tehdään muun muassa politiikkaohjelmissa. Hallinnonalat ovat myös oma-aloitteisesti hakeutuneet hallinnonalojen rajat ylittävään yhteistyöhön.

Laajempi näkökulma tulisi kuitenkin olla esillä kaikessa valtion toiminnassa. Systemaattisemmin sektoroitumista voitaisiin purkaa aikaansaamalla lisää johdon ja henkilöstön liikkuvuutta hallinnonalojen välillä.

Valtioneuvoston 30.4.2008 tekemä päätös valtionhallinnon johtajapolitiikasta edistää johdon liikkuvuutta. Tulosohjaukseen siirtyminen merkitsi hallinnonalakohtaisia tavoitteita ja seurantamekanismeja. Käynnistyvässä valtionhallinnon ohjausjärjestelmien kehittämisessä yksi painopiste on tämän vuoksi horisontaalisen ohjauksen kehittäminen.

Yksi keino lisätä liikkuvuutta voisi olla se, että poistetaan kelpoisuusvaatimuksista perehtyminen hallinnonalaan. Johtajalla tulee olla perehtyneisyys viran tehtäväalueeseen, mutta sitä voi hankkia monella tavalla, myös muilla hallinnonaloilla tai yksityisellä tai kolmannella sektorilla.

Valtioneuvoston periaatepäätös johtajapolitiikasta on ollut voimassa runsaan vuoden. Päätöksen toimeenpanossa edetään asteittain. Parhaillaan ministeriöt valmistelevat yhteistyössä keskenään johtamisen kehittämisen suuntaviivoja.

Viime vuonna toteutettiin yksi Tulevaisuuden johtajat -valmennusohjelma ja toinen ohjelma on käynnistymässä. Ylimmän johdon kehityskeskustelut ja johtajasopimukset on otettu käyttöön, joskaan ei vielä kattavasti. Vuodenvaihteesta 2009 - 2010 ne tulisi jo toteuttaa kattavasti.

Ylimmän johdon virkoihin on pääsääntöisesti nimitetty määräajaksi 1.5.2008 lukien. Käytännön yhdenmukaisuutta on syytä seurata ja käydä siitä keskustelua.

Teuvo Metsäpelto
Valtion työmarkkinajohtaja

Tulostettava versio