Alivaltiosihteeri Timo Lankinen: Valtioneuvostovirasto toimisi joustavasti hallituksen painopisteiden mukaan

Keskushallinnon uudistamishankkeessa nähdään, että ministeriöiden yhdistäminen yhdeksi valtioneuvostovirastoksi lisäisi valtioneuvoston ketteryyttä toimia joustavasti hallituksen painopisteiden mukaan. Hallitus käsittelee hankkeen tahtotiloja 26.6.2012 iltakoulussaan.

"Suurin syy muodostaa yhteinen valtioneuvostovirasto on se, että hallituksen täytyy voida joustavasti toteuttaa päämääriään ja ohjelmaansa. Hallituksen ohjelman ja strategian pitää ohjata valtioneuvoston rakennetta siten, että siitä tulee mahdollisimman tehokas väline hallituksen käyttöön.  Tällä hetkellä tilanne on pikemminkin se, että meillä on rakenne, johon kaikkien pitää pystyä mukautumaan. Jos on yksi virasto, valtioneuvosto toimii sellaisena hallituksen esikuntana, joka pystyy siirtämään painopisteitä sinne, missä niitä kulloinkin tarvitaan", perustelee hankkeen puheenjohtaja, valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri Timo Lankinen hankeryhmän ehdotuksia.

Hankeryhmän tahtotilat korostavat toisaalta nopean reagoinnin mahdollisuutta, mutta toisaalta myös pysyvyyttä. "Jatkossakin, vaikka on yhteinen rakenne, tulee olla tietysti selkeät johtamisvastuut ja selkeä organisaatio, jossa on selkeät vastuut, jottei esimerkiksi oikeusturva kärsi."

Hallinnon ja palvelujen kokoaminen antaa huikeat mahdollisuudet panostaa laatuun

Lankinen näkee, että hallinnon ja palvelujen kokoaminen antaa huikeat mahdollisuudet panostaa palvelujen latuun ja toiminnan joustavuuteen. "Niistä tulevat ne näkyvät vaikutukset".

"Yksinkertaisissakin asioissa törmätään arjessa hankaluuksiin, koska 12 ministeriöllä on toimivalta omiin asioihinsa ja omat toimintatapansa. Raja-aitoja on myös osastojen ja yksiköiden välillä. Valtioneuvostossa ei olekaan kyse vain ministeriösiiloista, vaan monista raja-aidoista, jotka pitää rikkoa.

Ongelmien yksi syy on se, ettei meillä ole yhteistä hallintoa ja sisäisiä palveluita. Toimivaltakysymykset rajoittavat kehitystä, kun asioilla ei yhtä omistajaa eli yhtä valtioneuvostovirastoa.

Hallinto- ja palvelutoiminta pitäisikin saada kaikilta osiltaan yhteiseksi. Esimerkiksi asiakirjeliikenne on jokaisella eri tavalla järjestetty, ei niin tarvitsisi olla. Siinä ei ole päätä eikä häntää. Yhteisellä hallinnolla ja sisäisten palveluiden kokoamisella vaikutetaan palvelujen sujuvuuteen ja vähennetään päällekkäistä työtä. Hallinnossa ja palveluissa on myös saavutettavissa näkyvää toiminnan muutosta, saamme nykyistä toimivampia palveluita. Jos tätä muutosta ei pystytä tekemään, pirstaloitumisesta on meille jatkuvaa riesaa. Rajoja varmasti tulee väkisin, mutta rajojen rikkomiseen tarvitsemme ketterää organisaatiota", Lankinen korostaa.

Lankisen mukaan keskusvirastoissa on tällä hetkellä paljon parempi tilanne. "Monilla toimialoilla on jo koottu toimintoja yhteen, esimerkiksi LVM:n hallinnonalalla. Vaikka suuri ei ole kaunista siinä mielessä, että kaiken pitää olla suurta, pitää olla mahdollisuus johtaa asioita kokonaisuutena. Jos toimivalta jaetaan lainsäädännöllä hyvin pieniin osiin, pitäisi kaikissa asioissa sopia toimintatavoista. Sopimisen kulttuuri on tietysti hyvä, mutta se ei toimi loppuun saakka jokaisessa asiassa."

Mikä on hankkeen lupaus?

"Meiltä kysytään usein, onko meillä tässä hankkeessa jotain lupausta? Tässä on kysymys siitä paljon puhutusta rakenteellisesta uudistuksesta, mitä tarvitaan jotta Suomi voi selviytyä tulevaisuuden haasteista. Tämä uudistus koskettaa ministeriöhallintoa, jossa luodaan toiminnallisesti ja taloudellisesti nykyistä ketterämpi rakenne. On toki vaikea vielä sanoa, että rakenne sinänsä antaisi lupausta siitä, että se toimii esimerkiksi kansalaisen kannalta kustannustehokkaammin, vähemmällä rahalla kuin ennen. Rakenteen muutos ei välttämättä vielä anna palvelulupausta, mutta se mahdollistaa sen. Tätä on hankala perustella, koska rakenteellisia uudistuksia voi aina vastustaa sanomalla, että tämähän toimii jotenkuten nytkin ja "if it works, do´nt fix it" (jos se toimii, niin älä muuta/korjaa sitä).

Mutta todellisuudessa me näemme, että muutoksia on pystyttävä tekemään. Itse näenkin tämän ensi vaiheessa rakenteellisena uudistuksena."

Yhtenäinen rakenne tukee myös johtamista ja henkilöstön kehittymistä

Lankinen korostaa, että rakenteellista uudistusta tarvitaan, jotta päästään hyviin päämääriin, kuten moderniin ja kilpailukykyiseen valtioneuvostoon.

"Uskon, että rakenteissa on esteitä, jotka estävät tämän päämäärän saavuttamisen. Myös vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmassa korostetaan osaamisen kehittämistä, uudistumista, innostavaa johtamista ja esimiestyötä, työn ilon vahvistamista. Nämä ovat itse asiassa samoja tavoitteita kuin tässäkin hankkeessa, samoin kuin avoimuus, luottamus jne. Niitä tahtotiloja ei mielestäni saavuteta näillä sanoilla, vaan muutos vaatii aika paljon myös rakenteellisia toimia. Pelkällä yhteistyöllä se ei onnistu. Rakenteelliset uudistukset toimivat ajureina myös näille asioille.

Väittäisin, että käytännön tilanteissa tullaan hyvinkin turhauttavaan tilanteeseen, että mikään ei muutu ellei rakenne muutu. Nyt kenelläkään ei ole sellaista toimivaltuutta päättää, mitä tarvittaisiin, että valtioneuvostoa voidaan johtaa kokonaisuutena. Ehkä joku välimuotokin löytyisi, mutta siinä törmätään siihen, ettei kukaan haluaisi siirtää omia resurssejaan yhteiseen käyttöön. Se olisi näennäisuudistamista."

Miten ministeriöiden välillä ja sisällä voidaan edistää liikkuvuutta, kuten hankkeen toimeksiannossa edellytetään?

"Missään yksityiskohdassa emme ole vielä päässeet kovin pitkälle, sillä tähän mennessä on rakennettu yhteistä tahtotilaa. Liikkuvuus on tärkeää, mutta miten? Tarvitaan välineitä, jopa sellaisia jotka tuuppivat liikkumaan. Katson esimerkiksi rekrytointiprosessiin. Tarvitaanko valtioneuvoston piirissä yhteinäinen rekrytointiprosessi, miten valtioneuvostossa hakeudutaan päällikkövirkoihin jne.? Niihin kuuluisi aina liikkuminen, jotta näkemys laajenisi. Myös pakollinen mentorointi tarvitaan. Pitäisi rakentaa tiettyjä yhteisiä välineitä ja käyttää niitä. Jos toiminta ei ole systemaattista, liikkuvuus jää yksittäisen virkamiehen varaan eikä muutu talon tavaksi. Kannustimia pitäisi myös rakentaa ja niidenkin pitää olla systemaattisia, muuten tulee esim. palkkakilpailua. Se ei olisi valtioneuvoston kokonaisuuden kannalta järkevää. Näitä asioita ei ole vielä juurikaan ehditty miettiä", Lankinen muistuttaa.

Poliittista sitoutumista kaivataan ennen johdon ja henkilöstön sitouttamista

Lankinen muistuttaa, että johdon esimerkki on tärkeä, eikä johto saisi olla uudistuksen esteenä.

"Johdon pitäisi voida hyväksyä, että toimintoja täytyy arvioida uudelleen. On myös muistettava, että jokaisen asema on aikalailla turvattu. Hallintoon tarvitaan lisää uskallusta kyseenalaistaa nykyistä toimintaa ja toimintatapoja sekä innostusta luoda uusia ratkaisuja yhä monimutkaisempiin ja hallinnonrajat ylittäviin ongelmiin. Hallintoa ei perinteisesti ole rakennettu innovoimaan, vaan ylläpitämään vakautta ja olemassa olevia rakenteita. Tässä täytyy vain hyväksyä, että on erilaisia vaihtoehtoja organisoitua ja siihen tarvitaan muutosvalmiutta. Tiedän toki henkilökohtaisesta kokemuksesta, ettei se ole helppoa", Lankinen myöntää.

"Vielä ei ole ehditty miettiä miten ministeriöiden johto ja esimiehet sitoutetaan. Keskusteluissa näkee, että kaivataan poliittista linjausta ennen kuin vaadimme muita sitoutumaan hankkeen tahtotiloihin. Uskon, että tähänastinen työskentely on ollut aitoa ja esimerkiksi palveluissa ja hallinnossa meillä on selvästi muutoksen tarvetta; ymmärretään, että on pakko tapahtua jotakin. Lopullinen sitoutuminen ja sitouttaminen on pitemmän ajan tehtävä ja vaatii poliittisen sitoutumisen myös todelliseen muutokseen eikä vain suunnitteluun. Toisaalta pelkään, että sitoutuminen lähtee liikkeelle osittain esim. palveluista eikä se riitä."

Rytinällä vai pikkuhiljaa?

"Tahtotila on, että uusi valtioneuvostovirasto olisi toiminnassa 2015 tai viimeistään 2016, mikä riippuu tarvittavasta lainsäätämisjärjestyksestä. Pyrimme kuitenkin siihen, että tahtotilojen suuntaan voitaisiin kulkea välittömästi. Osassa ei tietenkään päästä maaliin asti ilman rakennemuutosta, mutta osassa varmasti päästään hyvään valmistelun alkuun. Jos hallitus tällaisen periaatepäätöksen syksyllä tekee, lähdemme valmistelemaan yhteisten palveluiden kokoamista tai synnyttämistä heti. Hallituksen esitys annettaisiin vuonna 2013.

Valtioneuvosto on kuitenkin kohtuullisen pieni organisaatio, enkä ole varma tarvitaanko näinkään paljon aikaa. Organisaatiomuutokset pitäisi yleensä tehdä kohtuullisen nopeasti, mutta tässä tapauksessa toteuttaminen jää seuraavalle hallitukselle. Laki voitaisiin kuitenkin antaa ensi vuoden aikana, jolloin voitaisiin edetä melko nopeasti. Jos tarvitaan perustuslain säätämisjärjestys, asia siirtyy seuraavalle vaalikaudelle. Etukäteen tähän kysymykseen kukaan ei voi vastata, vaan perustuslain muutostarve noussee esiin vasta kun lakiesitys on annettu eduskunnalle."

Onko hankkeen työtapa merkki uudistumisesta?

"Valmisteluprosessi poikennut tavanomaisesta työryhmätyöskentelystä ja mielestäni tällainen tahtotilan etsimismalli, jossa on ollut mukana halukkaita henkilöitä ilman asettamispäätöksiä, on ollut hyvä. Eri asia on, olemmeko riittävästi hyödyntäneet sen suomia mahdollisuuksia. Nyt kuitenkin kaivataan poliittisia linjauksia siitä mihin mennään, jotta väki luottaa siihen, että kannattaa mennä eteenpäin.

Ns. komiteatyössä on koko ajan ristiriita, kuka ratkaisee vai keskustellaanko niin kauan, että päädytään niin pieneen yhteen nimittäjään, että kaikki voivat sen hyväksyä. Valmisteluprosessimme on rikkonut tavanomaista komiteatyöskentelyä, mutta on tässäkin ollut vaikea päättää milloin pitää panna piste yhteisten tahtotilojen hakemiselle ja hiomiselle, ettei palattaisi lähtöruutuun. Tässä hankkeessa olemme kuitenkin edenneet mielestäni niiden suuntaviivojen mukaan, joihin huhtikuussa Königstedtissä päädyttiin", Lankinen uskoo.

Leena-Maija Jyllikoski
VM

Tulostettava versio