Ansiokehitys, sopimuksen korotusvaikutukset ja korotusten suuntaaminen

Ansiokehitys Suomessa on muutamana viime vuonna ollut noin 4 %:n luokkaa ja valtiolla hiukan nopeampaa. Ajanjaksolla 1995 - 2006 valtion suhteellinen palkkauksellinen asema verrattuna kaikkiin palkansaajiin on lievästi parantunut. Valtion palkkaliukuma on pitkän ajanjakson vuositarkastelussa ollut noin 0,9 - 1,2 prosentin tasolla. Kun tarkastellaan liukumakehitystä, valtion viime vuoden palkkaliukuma teki valtiosta palkkajohtajan myös yksityissektoriin nähden. Tällainen kehitystrendi ei voi jatkua kovin pitkään.

Tehty liittokohtainen ratkaisu on sopimuskorotusvaikutuksiltaan vuositasolla noin kaksi prosenttiyksikköä viime vuosien normaalitason yläpuolella. Sopimuskauden päästä päähän tarkasteltuna valtion työvoimakustannukset nousevat sopimuksen seurauksena lähes 12 prosenttia ja korotusten vaikutus valtion momenttikohtaisiin menoihin on kaikkiaan noin 624 miljoonaa euroa vuosina 2007 - 2010. Erityisen voimakasta palkka- ja työvoimakustannusten kasvu tulee olemaan vuosina 2008 ja 2009. Myös muilla työmarkkinasektoreilla kustannuspaineet kohdistuvat vuosille 2008 ja 2009. 

Valtiosektorin haasteista suurin lienee palkkapolitiikan ja sopimuskorotusten suuntaaminen siten, että se tukee toiminnan tuloksellisuutta ja valtion kilpailukyisyyttä työnantajana ja samalla parantaa vuosien saatossa syntynyttä rakenteellista palkkauksellista epätasapainoa asiantuntija- sekä johtotehtävien ja muiden tehtävien välillä. Tämän rakenteellisen muutoksen valtion virastot ja laitokset joutuvat toteuttamaan olosuhteissa joissa kilpailu niukkenevasta ja osaavasta työvoimasta kiihtyy työmarkkinoilla.

Pentti Tuominen
neuvotteleva virkamies, VTML

Tulostettava versio