Työtehtävien kokeminen motivoiviksi lisääntynyt harppauksella valtionhallinnossa

Valtionhallinnossa on vuodesta 2000 lähtien toteutettu joka toinen vuosi valtion koko henkilöstöä edustava Kaikki hyvin työssä? -kysely. Vuoden 2006 tuoreiden tulosten mukaan työtehtävien kokeminen motivoiviksi ja kannustaviksi on lisääntynyt huomattavasti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Sen sijaan palkkauksen kannustavuudessa tapahtunut vähittäinen parantuminen on heikentynyt.

Kyselyssä laaja työtä ja työoloja käsittelevä jakso päättyy kysymykseen, motivoivatko työtehtävät, työilmapiiri, johtamistavat ja palkkaus vastaajaa, herättävätkö ne voimakasta vastenmielisyyttä, vai kokeeko vastaaja ne näissä suhteissa neutraaleina. Kaikilla kyselykerroilla on kannustavana pidetty yleisimmin työtehtäviä ja seuraavaksi useimmin ilmapiiriä. Työyhteisön johtamistapojen ja palkkauksen motivoivuus ovat olleet merkittävästi alemmalla tasolla, ja näissä vastenmielisyyden kokemukset ovat olleet yleisempiä kuin motivoivuuden. (kuvio)

Nyt niiden osuus, jotka pitävät työtehtäviään motivoivina, on kohonnut 46 prosentista 61 prosenttiin, ja työtehtävät vastenmielisiksi kokevien ennestäänkin alhainen osuus on laskenut kahteen prosenttiin. Ilmapiirin ja johtamisen osalta ei ole tapahtunut merkitseviä muutoksia, joskin arviot johtamistapojen vastenmielisyydestä ovat vuodesta 2000 lähtien lievästi vähentyneet. Kielteiset arviot palkkauksesta vähenivät myös selvästi vuosina 2000?2004, mutta nyt kielteisyys on jälleen lisääntynyt.

Syytä vaikea löytää

Tutkimusaineistosta on vaikea löytää selkeää selitystä työtehtävien motivoivuuden harppauksenomaiselle lisääntymiselle. Työntekijät eri toimihenkilöryhmissä, molemmat sukupuolet ja eri ikäryhmät kokevat työnsä entistä huomattavasti motivoivammaksi. Työtehtävien motivoivuus on lisääntynyt kaikilla hallinnonaloilla. Työtehtävien on kaikilla kyselykerroilla raportoitu kehittyneen sisällöltään huomattavasti useammin myönteiseen kuin kielteiseen suuntaan, mutta myönteisten muutosten osuus oli tällä kerralla sama kuin aiemminkin. Tosin työtehtävien pitäminen motivoivina oli entistä yleisempää erityisesti niillä, joiden tehtävät olivat kehittyneet sisällöltään myönteisesti. Mutta se oli kasvanut myös niillä, jotka arvioivat tehtäviensä sisällön huonontuneen.

Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2003 mukaan erityisesti julkisella sektorilla koetaan omat työtehtävät myös yleisesti tärkeiksi. Valtionhallinnossa useat korkean koulutustason mukaiset työtehtävät ovat myös itsessään haastavia ja palkitsevia. Nämä seikat voivat selittää tehtävien motivoivuutta yleensä, mutta ei sen nopeaa muutosta. Työolotutkimus osoitti myös, että julkisen sektorin henkilöstöstä yli kaksi kolmannesta piti työtehtävien sisältöä ainakin jossain määrin tärkeämpänä kuin palkan suuruutta.

Taustalla monet koetut epävarmustekijät

Tämän mukaisesti saattaisi ajatella, että lisääntynyt kiinnittyminen työtehtäviin voisi jossain määrin olla reaktio tyytymättömyyden lisääntymiseen palkkausta kohtaan. Samoin se voisi olla reaktio lisääntyneeseen epävarmuuteen: varmuuden työpaikan pysyvyydestä koettiin heikentyneen, tapahtuneet organisaatiomuutokset oli koettu huomattavasti useammin kielteisiksi kuin myönteisiksi, henkilöstövähennyksiä raportoitiin aikaisempaa yleisemmin, ja odotukset tulevista muutoksista olivat useammin kielteisiä kuin myönteisiä.

Nämäkään hypoteesit eivät kuitenkaan saaneet selvää tukea. Osa myönteisestä muutoksesta voidaan varmasti selittää työtehtävien kehittymisellä. Huolimatta näytön puutteesta suuri osa muutoksen selityksistä saattaa kuitenkin löytyä ympäröivästä epävarmuudesta, joka kannustaisi entistäkin enemmän ankkuroitumaan työn konkretiaan, työtehtäviin.

Palkkausjärjestelmän vakiintuminen vähentä kielteisiä asenteita

Palkkauksen ovat eri sosioekonomisista ryhmistä kokeneet kaikissa kyselyissä kielteisimpänä alemmat toimihenkilöt. Heidän osaltaan tilanne ei ole vuoteen 2004 verrattuna muuttunut. Työntekijöillä palkkauksen kokeminen vastenmielisenä on ollut lievässä kasvussa. Johdon ja ylempien toimihenkilöiden osalta palkkauksen pitäminen kielteisenä tekijänä väheni vuosina 2000?2004, mutta lisääntyi jälleen tänä vuonna. Nyt palkkausta piti motivoivana 13 % johdosta ja ylemmistä toimihenkilöistä, 10 % alemmista toimihenkilöistä ja 15 % työntekijöistä. Palkkauksen epämotivoivaksi kokevia oli eri sosioekonomisissa ryhmissä vastaavasti 32 %, 41 % ja 37 %.

Muuttunut suhtautuminen palkkaukseen heijastanee uusien, suurien alojen tuloa palkkausjärjestelmän piiriin kuluvana vuonna. Näyttää siltä, että palkkausjärjestelmän vakiintuessa tyytymättömyys siihen vähenee. Jos järjestelmää oli sovellettu enintään vuosi, sen koki kielteiseksi 41 %. Pidempi, 2?4 vuoden sovellusaika vähensi järjestelmän vastenmieliseksi kokevien osuuden 36 prosenttiin ja vähintään viiden vuoden sovellusaika 25 prosenttiin. Aivan vastaavaa kehitystä ei kuitenkaan tapahtunut järjestelmän kokemisessa kannustavaksi, vaan osuusvaihteli ilman selvää suuntaa 10?15 prosentin välillä.

Vaikka työtehtävien kokeminen kannustavaksi on lisääntynyt ilman, että sen syitä voidaan varmuudella todentaa, muutos on tärkeä. Vajeet työtehtävien motivoivuudessa ja kannustavuudessa alentavat keskimääräistä työhyvinvointia ja lisäävät henkistä kuormittuneisuutta vielä enemmän kuin ilmapiirissä, johtamisessa tai palkkauksessa koetut puutteet. Epävarmuudesta huolimatta työhyvinvointi on säilynyt täysin samalla tasolla kuin edellisessä kyselyssä jossa sitä mitattiin ensimmäistä kertaa, mutta henkinen kuormittuneisuus on hieman alentunut. Odotukset selviytymisestä työssä eläkeikään asti ovat varhaiseläköitymisen kannalta potentiaalisimmissa, yli 45 - vuotiaiden ikäryhmissä parantuneet jatkuvasti.

Irma Väänänen-Tomppo, erikoistutkija
Valtiokonttori

Tulostettava versio