Kyynisyys on luovuuden tuho

Kyynisyys on luovuuden tuho, muistutti valtiovarainministeri Jyrki Katainen valtionhallinnon johdon foorumissa, jossa keskusteltiin mm. siitä, mitä nykyisestä johtamiskulttuurista kannattaa säilyttää ja mitä uudet johtajat voisivat tuoda tullessaan.

Valtionhallinnon ylin johto vaihtuu lähes kokonaan vuoteen 2020 mennessä. Siksi tähän päivään sopii erinomaisesti keskustelu siitä, mitä vanhasta johtamiskulttuurista kannattaa jättää jälkipolville ja mitä pitäisi ottaa huomioon tulevaisuuden johtajien rekrytoinnissa. Valtioneuvoston keväinen periaatepäätös linjaa omalta osaltaan tulevaa johtajapolitiikkaa, mutta nykyiset johtajat ovat avainasemassa, kun johtajapolitiikan periaatteita sovelletaan käytäntöön, korosti hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi valtionhallinnon johdon foorumin ensimmäisessä tapaamisessa Marina Congress Centerissä 8.9.2008.

Perinteisten puheenvuorojen lisäksi johdon foorumin osallistujat pääsivät kokeilemaan "mesetystekniikkaa", joka otettiin hyvin vastaan. Pöydistä lähetettiin viestejä valkokankaalle varsin kiitettävästi, mihin varmasti vaikutti myös tilaisuuden juontajan, toimittaja Maarit Tastulan innostava ja rento "pomotus".

Ministerit Katainen ja Kiviniemi kutsuivat ministeriöiden kansliapäälliköt, alivaltiosihteerit ja osastopäälliköt sekä virastojen johtajat kesällä 2008 valtionhallinnon johdon foorumin jäseniksi. Kiviniemi kehui ensimmäisen tapaamisen tunnelmaa mutkattomaksi ja eteenpäinvieväksi. Molemmat ministerit kannustivat johtajia verkottumaan entistä enemmän. Omien tilaisuuksien lisäksi Kiviniemi ehdotti mm. yhteisiä tapaamisia kunta- ja yritysjohtajien kanssa.

Nuorten virkamiesten kuuntelemisen tärkeys nousi hyvin esiin sekä valmistelluissa puheenvuoroissa että keskusteluissa. Katainen lupasikin julkisesti kannustaa virkamiehiä tuomaan esiin omia mielipiteitään. Hän piti tärkeänä myös poliittisen johdon ja virkamiesjohdon keskusteluyhteyttä.

Historiasta nykypäivään

Professori Henrik Meinanderin mukaan jokaisella ammattikunnalla on historiallinen perinne. 1700-luvulla Ruotsi oli Euroopan tehokkaimmin johdettu byrokraattinen valtio ja siihen perustuu myös Suomen valtionhallinto. 1800-luvulla Suomen oman hallinnon johtoon palkattiin valtioon sitoutuneita virkamiehiä, jotka muodostivat suomalaisen eliitin. Monissa maissa aatelisto ohjasi ja dominoi julkista keskustelua ja päätöksiä, mutta Suomessa korkeimman virkamiehistön osuus ja valta oli olennaista kansakunnan rakentamisessa.

Alivaltiosihteeri Juhani Turunen puolestaan kannusti kollegojaan muistuttamalla, että nyt on meneillään suuret kapulanvaihtovuodet ja on suuri haaste siirtää kapula oikealla tavalla seuraajille. Tärkeätä on myös osata rekrytoida oikeita henkilöitä. Turusen mukaan tilaisuus käynnisti yhteisen valtion johtamiskulttuurin kehittämisprosessin, jossa luodaan puitteita sille, miten keskustelua viedään eteenpäin. Tärkeätä on, että foorumista tulee teidän itsenne näköinen, Turunen painotti.

Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman, joka itsekin on ollut valtionhallinnossa johtajana, kertoi pohjoismaisesta mallista, jonka toteuttamisessa foorumin jäsenillä on ollut keskeinen rooli. Hyvin on mennyt, mutta Suomen ikärakenteen muutos on jatkossa haaste, jolle ei vastaavaa löydy.

Haasteeseen vastaamiseksi ei Korkmanin mukaan riitä syntyvyyden kasvu eikä maahanmuutto. Verotusta ei pidä kiristää, vaan keventää ja työtä on tehtävä enemmän ja tehokkaammin: aikaisemmin työelämään ja myöhemmin sieltä pois, liikkuvuutta on lisättävä ja palkanmuodostusta hajautettava, hän luetteli.

Tuottavuutta on lisättävä myös hyvinvointipalveluissa, joissa on rohkeasti kokeiltava uutta. Korkman piti mielenkiintoisena ja tärkeänä pohdinnan aiheena esimerkiksi sitä, miten vastuunjako yksilön ja yhteiskunnan kesken jatkossa toteutetaan. Meillä on taipumus siirtää vastuu kunnille, hän huomautti.

Korkman kehotti kuitenkin välttämään mallin ottamista suoraan yksityiseltä sektorilta, vaikkakin olisi hyvä, että olisi virtaa yli sektorirajojen. Valtiosihteeri Raimo Sailas puolestaan lisäsi tähän, että yksityisellä puolella on oppimista myös julkiselta puolelta.

Luovuutta myös tuottavuusohjelmaan

Valtiovarainministeri Katainen korosti valtionhallinnon tuottavuusohjelman välttämättömyyttä, jotta henkilöstöä riittäisi myös yksityisen sektorin palvelukseen, vaikka myönsikin ohjelman olevan "kirveellä veistetty" järjestelmä. Kataisen mukaan aika tulee näyttämään, kuinka yksittäiset henkilötyövuodet missäkin siirtyvät, mutta päämäärä on oikea. "Tämä pitäisi kokea, ei saneerausohjelmana, vaan uutta mahdollistavana ohjelmana. Itse olen todella innostunut niistä potentiaalisista valtionhallinnon kehittämisen mahdollisuuksista, joita tuottavuusohjelma ajaa eteenpäin. Meillä on tähän mennessä saatu lukuisia hyviä esimerkkejä omaehtoisista palvelujen järjestämisistä, joista on tullut selkeä tuottavuushyöty ja samalla palvelun laatu on parantunut, Katainen sanoi ja nosti esimerkiksi verohallinnon, jossa palvelu on paremmin saatavissa ja toisaalta työmäärää on voitu järkevästi jakaa. Kataisen mukaan suurin yksittäinen teema valtionhallinnossa onkin ehkä se, kuinka voimme uudistaa prosesseja positiivisella tavalla niin, että palvelujen laatu ja saatavuus sekä työolosuhteet paranevat. Katainen sanoi itse uskovansa, että tähän valtionhallinnossa pystytään.

Kuuntele ja perustele

Iltapäivän paneelissa SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula, Kansallisoopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen, Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio ja Arkistolaitoksen pääjohtaja Jussi Nuorteva kertoivat, mikä heidän mielestään on johtamisessa tärkeätä. Alustukset kirvoittivatkin vilkkaan keskustelun. Panelistit ottivat kantaa myös aamupäivän pöytäkeskusteluihin ja muut johtajat puolestaan kommentoivat panelistien näkemyksiä.

Panelistit korostivat mm. kuuntelemisen ja perustelemisen taitoa, tarvitaan nöyryyttä mutta ei nöyristelyä. Johtajan on myös osattava viestiä ja muistettava antaa positiivista palautetta, koska se kehittää. Johtajan kannattaa myös muistaa, että nykyisin ei ole automaattista, aseman tuomaa auktoriteettia, vaan se on ansaittava. Sähköpostilla ei voi hoitaa ongelmia, vaan henkilökohtainen vuorovaikutus on johtamisessa paikallaan. Ylimmän johdon on oltava esimerkki ja kestettävä myös kritiikkiä. Kiitostakin on annettava, kun sen aika on:

Jos asiat menevät hyvin, on siitä hyvä antaa kiitos ulospäin, mutta jos asiat menevät huonosti, on syytä katsoa peiliin, korosti pääjohtaja Kärkkäinen. Johtajan on hyvä tietää, missä vaiheessa asioihin pitää puuttua ja missä vaiheessa ei pidä puuttua, muistutti puolestaan pääjohtaja Nuorteva.

3 koota ja 3 iitä

Jaana Husukallio, joka vetää kesällä asetettua valtionhallinnon johtajapolitiikan ohjausryhmää, rakensi alustuspuheenvuoronsa kolmen koon varaan: kehittyminen, kannustaminen ja kilpailu. Hän piti kuitenkin yhtä tärkeänä kolmea iitä: inspiraatio, innostaminen ja intuitio.

Husu-Kallion mukaan pelkästään johtamiskirjoja lukemalla ei johtamista opi, vaan mm. vanhoja jermuja kannattaa kuunnella ja muutenkin verkostoitua. Hän peräsi myös johtajalta nöyryyttä hyväksyä, etteivät voimat ja resurssit aina riitä. On oltava uskallusta oppia itsestään ja kykyä oppia muista. Ja onnistumisesta on oikeus olla ylpeä, hän painotti.

Tehtäviä, joita valtio tarjoaa, ei löydy muualta ja työn haasteellisuus on huippujuttu sekä kannustin numero yksi. Maine ja luottamus virkamieskuntaan perustuvat siihen, että luotamme itseemme. Palkkauksen pitää kannustaa meitä itseämme ja toisaalta meillä on oltava myös keinot ja mahdollisuudet kannustaa omia työntekijöitämme, Husu-Kallio muistutti ja kysyi, mitä uusia haasteita valtio tarjoaa uusille ja vanhoille johtajille.

Husu-Kallion mielestä kilpailu valtionhallinnon johtajien viroista on erittäin vähäistä Suomessa, kun sitä vertaa esimerkiksi EU:n johtavista viroista käytävään kamppailuun, joka kuuluu siellä elämään. Täällä edetään yleensä turvallisesti omassa virastossa tai hallinnonalalla eikä suurempaa riskinottohalua ole johtajakandidaateilla eikä myöskään päättäjillä. Hänen mielestään liikkuvuutta ei ole edesautettu asiantuntijatasollakaan riittävästi. Uhkatekijänä on se, että lokeroidutaan ja puolustetaan omaa reviiriä, jos aina ollaan samassa paikassa. Terve kilpailu kaikessa on hyvästä, myös valtion johtajuudessa, Husu-Kallio kiteytti.

Julkinen johtajuus pitäisi brändätä

Huoli siitä, miten valtionhallintoon saadaan uusia työhönsä sitoutuneita johtajia jatkossa, ilmeni monessa puheenvuorossa. Pöydissä korostettiin, ettei julkisen sektorin johtajilla ole mitään häpeämistä yksityisen puolen johtajiin verrattuna. Julkinen johtajuus pitäisi brändätä ja johtajan mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon pitäisi tuoda paremmin esiin. Mahdollisuutta uralla etenemiseen, myös kansainvälisiin tehtäviin olisi myös hyvä korostaa. Myös yhteistyön lisäämistä yli sektorirajojen esimerkiksi tuottavuusohjelmassa ehdotettiin.

Leena-Maija Jyllikoski
VM, viestintä

Tulostettava versio