Työmarkkinamekanismit ja neuvottelujärjestelmä puntarissa

Miten valtio palkitsee tuloksellisuudesta?

Työllisen työvoiman raju murros on nostanut esiin tarpeen kiinnittää erityistä huomiota tuloksellisuuteen ja tuottaviin toimintatapoihin. Siksi myös sopimusratkaisuissa on lisätty mahdollisuuksia tulokselliseen toimintaan.

Monessa yhteydessä on todettu, että termi tulopolitiikka esiintyi julkisuudessa ensimmäisen kerran vasta vuonna 1962 eli "vain" 40 vuotta sitten. Mistään vuosisataisesta asiasta ei siis ole kysymys. Sekin tiedetään, että alkuvaiheen keskitettyihin sopimusratkaisuihin liittyi vahvasti vakauttavia ja hintasäännöstelyä purkavia elementtejä. Sopimusratkaisuihin liitettiin myös usein laajoja sosiaalipaketteja. Jatkossa sopimusten sykli on sitten harventunut ja sopimusratkaisujen sisällöt ovat vaihdelleet mutta kulloinkin olleet aikansa tavoitteita, haasteita ja taloudellisia reunaehtoja myötäileviä. Viime vuosina on paljon puhuttu paikallisesta sopimisesta ja siitä, että keskitettyjen tulopoliittisten ratkaisujen aika olisi ohi. Paikallisen sopimisen tila laajenee pikkuhiljaa, mutta pidättyvyyttä on ilmassa. Kyselyjen mukaan työnantajat suhtautuvat asiaan jossain määrin positiivisemmin kuin työntekijät.

Valtiovarainministeriön elokuussa julkistaman suhdannekatsauksen mukaan laskusuhdanne on alkanut. Talouskasvu heikkenee ensi vuonna selvästi. Samalla heikkenevät julkisen talouden näkymät. Verokevennykset aiheuttavat verotulojen vähenemistä, mutta talouden perustaa pidetään silti terveenä. Työllisyysnäkymät ovat hyvät. Työllisten määrä kasvaa tänä vuonna 40 000:lla työllisyysasteen noustessa 70,6 prosenttiin ja työttömyysaste alenee 6,2 prosenttiin. Työttömyysasteen laskun oletetaan jatkuvan myös ensi vuonna, koska työvoiman tarjonta ei enää lisäänny.

Työllisen työvoiman raju murros on nostanut esiin tarpeen kiinnittää erityistä huomiota tuloksellisuuteen ja tuottaviin toimintatapoihin. Sopimusratkaisuissa tämä näkymä on tiedostettu ja mahdollisuuksia tulokselliseen toimintaan toimipaikkatasolla on niissä lisätty.

Palkanmuodostus puhuttaa monesta näkökulmasta

Palkanmuodostuksen syvintä olemusta mietitään monesta näkökulmasta. Talousneuvoston sihteeristö (VNK) tekee parhaillaan sihteeristön päällikön, alivaltiosihteeri Vesa Vihriälän johdolla asiantuntijatyötä palkanmuodostuksen ja sopimisen muotojen arviointiin liittyen. Tämän työn tavoitteena on, että sopimisen menettelyjä pohdittaessa esille tulevat sekä makrotason vaikuttavuuteen että mikrotason tehokkuuteen vaikuttavat elementit. Asiantuntijatyön tulee olla valmis ensi vuoden alkupuolella. Sihteeristön työssä on toiminut sparraajana kaikista työmarkkinajärjestöistä koostuva keskusteluryhmä.

Samoista teemoista keskusteltiin 3.9. ja 16.9. hallituksen ja työmarkkinaosapuolista koostuvan "seitsikon" tapaamisissa. Työmarkkinakeskusjärjestöt luovuttivat hallitukselle 16.9.2008 yhteisen kannanottonsa, joka julkaistiin myös järjestöjen Internet-sivuilla.

Ehkä 40 vuotta on sittenkin niin pitkä aika, että sopimisen maailmaa on Suomessa syytä tarkastella uudelleen. Se, miten seuraavia työmarkkinaratkaisuja koordinoidaan siten, että sekä kansantalouden että eri työnantajasektoreiden kilpailukyky varmistetaan, on tarkastelukulmista painavin.

Seuraavan sopimuskierroksen varsinaisten neuvottelujen oletetaan käynnistyvän avoimen sektorin kentässä jo keväällä 2009. Julkissektorin voimassa olevat sopimukset päättyvät helmikuussa 2010. Nämäkin aikataulut huomioon ottaen taustaselvitykset ja työmarkkinatoimijoiden keskeisten vaikuttajien välillä käydyt keskustelut ovat vähintään oikea-aikaisia.

 Elementit valtiolla

 Valtion peruspalkkauksen elementtinä toimivat valtion "uudet" palkkausjärjestelmät. Palkkausjärjestelmiä rakennettaessa silmällä pidettiin nimenomaan tuloksellisuutta, mutta myös kannustavuutta. Tehtävän vaativuuden arvioinnin kytkeminen työn vaativuuteen on keskeinen tuloksellisuutta edistävä tekijä. Henkilökohtaisen palkanosan kytkeminen työn suorittamiseen ja henkilökohtaiseen kyvykkyyteen täydentää palkan perusteen. Valtion viimeisimmässä sopimusratkaisussa kevään 2008 paikallisten erien käyttömahdollisuus palkkausjärjestelmien peruselementtien edelleen kehittämiseen näyttää olleen onnistunut valinta. Toimintayksiköiden perusteluja seurattiin VTML:ssä tarkkaan ja kukin toimintayksikkö sai palautteen siitä, miten ratkaisuissa oli tuloksellisuuden edistäminen otettu huomioon.

Valtion toimintaa ja rakenteita kehitetään parhaillaan voimakkaasti. Näihin muutosprosesseihin liittyy myös palkkausjärjestelmien yhtenäistämishankkeita. Niiden yhteydessä palkkausjärjestelmät kehittyvät edelleen luontevalla tavalla toimintayksiköiden tarpeista käsin.

Tulospalkkausjärjestelmien käyttöön oton laajuus tai kevään 2008 paikallisten erien käyttäminen tähän tarkoitukseen ei sen sijaan vielä ollut riittävällä tasolla.

Julkissektori ja palkkajohtajuus

 Palkkajohtajuus termi on osin harhaanjohtava. Sehän ei tarkoita palkkojen riittävää kilpailukykyä eli tasoa, vaan kulloistenkin sopimuskorotusten tason suuruutta muihin sektoreihin verrattuna. Asia pitäisikin nähdä siten, että tietyn sopimuskierroksenpalkkajohtajuudella on korjattu eräiden julkisten työnantajasektoreiden palkkauksellista jälkeen jääneisyyttä. Esimerkiksi valtiotyönantajan huoli palkkapolitiikassa on kohdistunut erityisesti asiantuntija- ja johtotason tehtävien palkkatasoon suhteessa muihin työnantajiin.

Palkkaliukumakehitys (ansiokehitys korjattuna ostovoimaa kuvaavilla tekijöillä) on sitten taas oma maailmansa, johon valtion lukuja arvioidessa tulee liittää valtion palkkausjärjestelmien käyttöön oton vaikutukset (taulukko ohessa).

Neuvottelujärjestelmän vaikutus palkkakehitykseen

Mikäli neuvottelujärjestelmän toteuttaminen sopimuskorotuksia kohdennettaessa synnyttää enemmän palkkauksellista epätasapainoa kuin aitoa samapalkkaisuutta, on neuvottelujärjestelmän tehtävä suunnata sopimuksen elementtejä uudelleen. Vastaukset eivät aina synny sektorikohtaisesti oman sektorin parasta todistelemalla vaan aidosti työmarkkinoiden toimivuutta ja tavoitteita pohtimalla. Samaan kategoriaan kuuluu arvioida, millä tasolla asioista, esimerkiksi palkoista on tarkoituksenmukaisinta sopia, jotta toimintayksiköiden toiminta on tuloksellista ja valtion henkilöstön kokema palvelussuhteen ehtojen kannustavuus on optimaalisinta.

Liittokierrokset ovat olleet aika ajoin keino toteuttaa kunkin sektorin omaa työmarkkinapolitiikkaa. Samalla on saattanut kuitenkin käydä niin, että kansantalouden kannalta ratkaisut eivät ole olleet riittävän koordinoituja tai perusteltuja. Näiden asioiden yhdistäminen on avainasia, jotta Suomi ja suomalaiset pärjäävät jatkossakin ja työrauha työmarkkinoilla säilyy.

Tulevalla sopimuskierroksella, jonka valmistelut ovat siis jo käynnissä, saanemme jo vastauksiakin kysymysten sijasta.

Meneillään juuri nyt

Suomen työmarkkina- ja neuvottelujärjestelmän tavoitteisiin kuuluu olennaisena osana työmarkkinoilla esiintyvien häiriöiden ennalta ehkäiseminen ja sovittelutoimi, jonka juuret ovat kymmenien vuosien ikäisiä. Työmarkkinaosapuolet, STTK:ta lukuun ottamatta, ovat keväällä sopineet sopimus- ja järjestörajariitojen (sektoreiden sisäisten ja niiden välisten työmarkkinahäiriöiden) ennakointi- ja ehkäisymenettelystä. Menettelyn tarkoituksena on työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ja niiden jäsenliittojen vapaaehtoisuuteen perustuen täydentää lakisääteistä työriitojen ennakkoilmoitus- ja sovittelujärjestelmää. Menettely koostuu keskusjärjestötason seurantaryhmän toteuttamasta työmarkkinakentän muutosten seurannasta ja potentiaalisten rajariitojen ennakoinnista sekä riitojen ehkäisemiseen tähtäävästä tapauskohtaisesta ns. konsiliaatiomenettelystä, jossa yksittäistä riitaa voidaan käsitellä ja sovitella liittojen kesken konsiliaattoreiden johdolla vapaamuotoisesti. Valtiosektorin konsiliaattori on oikeusministeriön entinen kansliapäällikkö, OTT Kirsti Rissanen.

Keskusjärjestötasolla toimii lisäksi työryhmä, jonka tavoitteena on lakisääteisen sovittelutoimen kehittäminen. Tavoitteena on sovittelijan muihin toimivaltuuksiin puuttumatta mm. uudistaa nykyinen piirisovittelijajärjestelmä laajentamalla toimialueet valtakunnallisiksi sekä tehostaa sovittelutoimea kiinnittämällä huomiota työriidan osapuolten valmistautumiseen itse sovitteluprosessiin ja riidan kohteiden rajaamiseen jo keskinäisissä neuvotteluissaan.

Valtiolle tärkeintä

Valtiolle on tärkeintä jatkossakin on olla suomalaisten työmarkkinoiden tasa-arvoinen osapuoli. Sopimuspolitiikaltaan valtio vaatii yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä toimipaikkojensa tuloksellisuutta edistäviä ratkaisuvaihtoehtoja.

Valtio työnantajana kehittää edelleen työehtojaan tulevaisuutta ennakoiden ja kustannustehokkaasti. Valtion paikallisten toimipaikkojen tuloksellisuus on tässä kehittämisessä arvo sinänsä.

Seija Petrow
Neuvottelujohtaja, VTML

Tulostettava versio