Asiantuntija-ammateissa masennus merkittävämpi eläkkeen peruste kuin muut sairaudet

Asiantuntija-ammateissa masennus on merkittävämpi eläkkeen peruste kuin muut sairaudet, ilmenee Ammatit ja masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet -tutkimuksesta, jossa selvitettiin eläkkeitä vuosina 1997-2006.

Tutkimus on osa sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämää Masto-hanketta, jonka tavoitteena on vähentää masennusperäistä työkyvyttömyyttä. Tutkimuksen aineistossa oli 272 000 iältään noin 30-64-vuotiasta työvoimaan kuulunutta henkilöä.

Jaksolla 1997-2006 alkoi keskimäärin 22 masennusdiagnoosiin perustuvaa työkyvyttömyyseläkettä kymmentätuhatta 30-64-vuotiasta työeläkevakuutettua naista kohden ja vastaavasti noin 16 eläkettä kymmentätuhatta miestä kohden. Masennusperusteisia eläkkeitä alkoi keskimääräistä enemmän myös esimiestehtävissä toimivilla naisilla, kuten suuryritysten ja yksiköiden johtajilla ja ylimmillä virkamiehillä sekä myymälöiden, ravintoloiden ja suurtalouksien esimiehillä. Naisjohtajilla työkyvyttömyyseläkkeitä alkoi kaksinkertaisesti miesjohtajiin verrattuna.

Toisaalta naisista ja miehistä yliopisto-opettajilla ja tutkijoilla, peruskoulun ja lukion opettajilla, lääkäreillä ja proviisoreilla sekä tekniikan ja luonnontieteiden erityisasiantuntijoilla masennukseen perustuvia eläkkeitä alkoi kuitenkin keskimääräistä vähemmän. Heillä myös kaikkiaan työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus oli keskimääräistä pienempi. Miehistä myös sotilailla ja sairaanhoitajilla sekä masennukseen perustuva alkavuus että työkyvyttömyyseläkkeiden kokonaisalkavuus oli pieni. Muihin mielenterveyssyihin perustuvia eläkkeitä heillä oli poikkeuksellisen vähän.

Työkyvyttömyysasian neuvottelukunnan selvityksessä (Gould ym. 2007) tarkasteltiin masennusperusteista työkyvyttömyyttä eri sektoreilla ja työkyvyttömyyseläkkeen yhteyttä koulutukseen ja tulotasoon. Masennuksen takia eläkkeelle siirtyneiden sosioekonominen asema oli muista syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä parempi: he olivat paremmin koulutettuja ja toimineet yleisemmin hyvin palkatuissa tehtävissä. Masennusperusteisten eläkkeiden osuus oli suurempi valtiolla kuin kunta- tai yksityissektorilla, mikä selittynee muun muassa ammattirakenteen eroilla: valtiosektorilla henkisen työn kannalta haastavan tietotyön osuus on suuri, kun taas raskaan ruumiillisen työn ja siihen liittyvien sairauksien merkitys on muita sektoreita vähäisempi.

Tutkimuksen mukaan sekä työkyvyttömyyseläkkeelle että muille eläkkeille siirtymiseen liittyvät säädökset ja käytännöt voivat vaikuttaa ammattiryhmittäisiin eroihin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä. Yksityisellä ja julkisella sektorilla on esimerkiksi eroa työkyvyttömyyden käsitteen määrittelyssä. Julkisella sektorilla työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytyksenä on - silloin kun palvelussuhde on vielä voimassa - kykenemättömyys omaan työhön, kun taas yksityisellä sektorilla tarkastellaan työhön kykenemistä aina omaa työtä laajemmin. Julkisen sektorin työkykymäärittelyn ammatillisuus saattaa jonkin verran lisätä joidenkin julkisen sektorin ammattiryhmien masennusperusteisten eläkkeiden alkavuutta. Tässä aineistossa tällaisia ryhmiä voivat olla esimerkiksi miehistä sosiaalityöntekijät, perus- ja lähihoitajat sekä virastojen ja laitosten erityisasiantuntijat. Toisaalta kyseisten ammattien naisista ainoastaan perus- ja lähihoitajilla masennusperusteisten eläkkeiden alkavuus oli keskimääräistä korkeampi.

Oikea-aikainen tuki vähentää masennuksesta johtuvaa työkyvyttömyyttä

Työpaikoilla on monia keinoja ylläpitää työssä olevien terveyttä ja työkykyä. Työhyvinvointia ja työssä jaksamista tukevat muun muassa yritysten ja työntekijöiden tarpeesta lähtevien joustojen yhteensovittaminen, ikäjohtaminen, henkinen työsuojelu sekä osatyökykyisten erityistarpeiden huomioiminen. Työterveyshuolto on puolestaan avainasemassa masennuksen tunnistamisessa ja oikea-aikaisen hoidon ja kuntoutuksen käynnistämisessä.

Ennenaikaiselle eläkkeelle johtanut masennukseen perustuva työkyvyttömyys ei ainoastaan lyhennä työuraa vaan se voi myös heikentää elämänlaatua pitkäksi aikaa. Varhainen puuttuminen ja oikea-aikaiset ja oikein suunnatut tuki- ja hoitotoimenpiteet voivat paitsi vähentää masennuksesta johtuvaa työkyvyttömyyttä ja siitä aiheutuvia seurauksia yksilötasolla myös kaventaa masennukseen perustuvan työkyvyttömyyden ammatti- ja sukupuolieroja.

Esimiesten ja koko työyhteisön asenteilla on huomattava merkitys masentuneen työntekijän varhaisen tuen saamisen ja toisaalta toipilasvaiheessa työhön paluun onnistumisen kannalta. Työpaikan, työterveyshuollon, psykiatrian ja kuntoutuksen yhteistyötä kehittämällä on mahdollista vähentää masennuksesta aiheutuvan työkyvyttömyyden tarpeetonta pitkittymistä.

Leena-Maija Jyllikoski
VM, viestintä

Tulostettava versio