Sisäinen yrittäjyys valtiolla - olemmeko valtayrittäjiä?

Vai että pitäisi kirjoittaa sisäisestä yrittäjyydestä valtiolla. Tämä ei olekaan aivan helppo rasti. Tyylilajin on pakko olla tragikomedia. Ennen näppäimistöön tarttumista on haettava ajatuksia kahvitauolta. Katselen kollegoita kahvipöydässä: millaisia yrittäjiä olisimme?

Ei tule mairittelevia mielleyhtymiä, käytettyjen autojen kauppiaita, väsähtäneitä kosmetologeja tai parturi-kampaajia. Kahvikupin yli muristaan, ettei kukaan meistä kelpaisi yksityiselle sektorille enää töihin, joku nuorempi ehkä. Syvälle näyttää sisäinen yrittäjyys olevan piilotettu.

Mutta tarkemmin katsottuna, onhan vakauden, varmuuden ja luottamuksen bisnestä yhteiskunnassamme pilvin pimein. Valtiolla on tieto- ja hallinnointityöläisiä, asiantuntijoita, lainsäätäjiä, hyvän hallinnon huippuosaajia. Valtiolla on 86 000 ihmistä töissä, 4 000 erilaisella nimikkeellä 120 työnantajayksikössä. Rakennamme yhteiskunnan perustaa, hyvinvointitehtäviä, infraa ja elinkeinoja. Meillä on toimeenpanovaltaa, ohjaamme, valvomme ja kehitämme. Tiimeissä osataan tehdä töitä, mutta voi byrokraatin työ olla myös hyvin yksinäistä, jos sattuu olemaan ainoa asiantuntija kapealla osaamisalueella koko maassa. Kuinka arvokasta on hyvä hallinnointi ja asiantuntijuus? Olemmeko valtayrittäjiä? Jos olisimme yrittäjiä, paljonko palveluistamme maksettaisiin? Mitä hyödymme, jos kaivamme hallintovirkamiehen sisältä sisäistä yrittäjää esiin?

Onko virkamies antiyrittäjä?

Nyt on kaivettava esiin joitain guruja, löydettävä ajattelulle kehikkoa. Turun kauppakorkeakoulun Jarna Heinosen mukaan sisäisellä yrittäjyydellä tarkoitetaan yrittäjämäistä toimintaa olemassa olevassa organisaatiossa. Palkkatyötä tekevä ihminen suhtautuu työhönsä yhtä sitoutuneesti, innostuneesti, innovatiivisesti ja aloitteellisesti kuin jos hän työskentelisi omistamassaan yrityksessä. Sisäisen yrittäjyyden kautta haetaan motivoituneempaa, aloitteellisempaa, tavoitteellisempaa ja sitoutuneempaa työntekijää, joka hahmottaa mitä kokonaisuutta työyhteisö on rakentamassa. Tällaiset työntekijät pärjäävät muutoksen kanssa paremmin ja heittävät itsensä likoon. Tähän asti kaikki hyvin, kyllä näitä piirteitä kollegoissa näkyy.

Eniten viittauksia suomalaisessa akateemisessa keskustelussa näyttää kuitenkin osuvan Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori Matti Koiraseen. Hän näyttää olevan sisäisen yrittäjyyden vahvin ulkoinen ääni Suomessa.  

Ei jatku lupaavasti. Koiranen asettaa omassa ajattelussaan sisäisen yrittäjyyden vastakohdaksi virkamiestyypin. Siinä missä sisäinen yrittäjä "valloittaa", eli asettaa ja saavuttaa omat tavoitteensa nauttien haasteista, virkamies "läänittää" hallinnollisesti mitaten menestystään vaikutusvallan suuruudella ja muiden antamalla arvostuksella. Sisäinen yrittäjä ei pelkää epävarmuutta ja riskejä, byrokraatti hakee vakautta ja varovaisuutta. Byrokraatti pelkää epäonnistumista, sisäinen yrittäjä pitää mokia oppimiskokemuksina.

Koirasen mukaan hallinnointi toimii rusinoinnin logiikalla: ensin mietitään rajat, mitkä ovat tekemisen historia, normit, resurssit, toimiala. Sen jälkeen käynnistetään projekti, joka ei riko rajoja. Yrittäjyys toimii masinoinnin logiikalla: ensin hahmotetaan hanke, sitten etsitään tai luodaan hankkeelle sopiva toteutusasetelma.

Ja loppuun vielä Koirasen niitti: yrittäjä tekee mahdottomasta mahdollisen, byrokraatti tekee mahdollisesta mahdottoman.

Taisi tyssätä tämä tarinointi tähän. Vai voisiko tämän kääntää päälaelleen - voisimmeko vaihtaa läänityksen valloitukseen?

Mikään ei estä meitä valtion virkamiehiä keskittymästä tuloksiin, olla työssämme kunnianhimoisia ja terveesti kilpailuhaluisia. Välillä meidän tulee pysähtyä katsomaan omaa työtämme ja yhteisöämme, kyseenalaistaa pysyviä tiloja, turhautua nykyiseen omaan byrokraattiseen systeemiimme ja motivoitua ongelmanratkaisusta, kuten Ross ja Unwalla ovat sisäisen yrittäjän ominaisuuksia määritelleet. Organisaatiorajojen ja määriteltyjen tehtäväalueiden rajojen ylittäminen voi olla työlästä, mutta palkitsevaa. Seuraukset voivat olla tuskaisia. Meilläkin tulee olla kanttia lahdata kantamattomia projekteja ja yhteistyösuhteita.

Pätkästä pätäkkää?

Yrittäjyyteen liittyy myös erilainen kytkentä talouteen, työn varmuuteen ja työoloihin. Valtiolla on tarjolla pitkää ja kapeaa leipää. Kokonaisansio on keskimäärin 3 350 euroa kuukaudessa, vakinaisia 86 %. Samanlaista silppua kuin muuallakin. Kahviporukka repeää totaalisesti kollegan todetessa, että meitä julkisen sektorin työntekijöitä ohjaavat korkeammat arvot kuin korkea palkka.

Miten julkisella sektorilla voidaan palkita? Erilliset, vuosittain määräytyvät ja maksettavat tulospalkkiot ovat käytössä noin viidesosassa valtionhallintoa. Ne ovat virasto-, yksikkö- tai ryhmäkohtainen palkitsemismuoto ja perustuvat etukäteen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Palkkion suuruusluokka on keskimäärin noin 2 % vuosipalkkasummasta. Tulospalkkaus tulee lähivuosina lisääntymään. Suunta on kohti yrittäjämäisyyden palkitsemista, mutta tulospalkkauksessakin tulisi antaa vapaus virkamiehelle valloitukseen, eli kaikkia tavoitteita ei voida asettaa etukäteen.

Palkitsevuus saattaa olla myös jotain aivan muuta kuin euroja. Työntekijöiden, erityisesti nuorten työntekijöiden muuttuvat arvot haastavat valtion työpaikat työyhteisöinä. Tämän päivän nuoret arvostavat myös työpaikassaan sen yhteisöllisyyttä, etiikkaa, vapautta ja hauskuutta. Listan kärkikolmikon ulkopuolelle ovat tipahtaneet sellaiset asiat kuin palkka tai muodollinen asema. Nuoret työntekijät odottanevat freelancermaisuutta myös valtion viroissa.

Sisäinen yrittäjyys vaatii ilmastonmuutoksen vauhdittamista

Gurujen mielestä sisäinen yrittäjyys vaatii paljon myös työyhteisöltä. Sen tulee luoda innovointiin rohkaiseva ilmasto, noudattaa sitä johtamisessa ja palkitsemissa, kannustaa tiimityöskentelyyn, palkita leikistä, riskinotosta ja uudistusten tuottamisesta, oppia virheistä, olla kaikkiaan joustava ja muutossuuntautunut.

Palautteen antaminen on tärkeää, ja mikä vielä tärkeämpää, kuten Stefan Einhorn asian muotoilee: neuvon kysyminen on suurin lahja minkä asiantuntijalle voi antaa. Uskalletaanko sinun työyhteisössäsi kysyä neuvoa?

Koiranen vetää yhteen: sisäisessä yrittäjyydessä on kyse päästäänkö käskemisestä ja hallitsemisesta kulttuuriin, jossa vapaat ihmiset tekevät innostuneesti työtä oman inspiraationsa tukemana. Tämä johtaa korkealaatuiseen muutosherkkyyteen. Loppujen lopuksi vapaiden yksilöiden järjestelmät voittavat hierarkkisesti johdetut järjestelmät. Tämä nostaa innovaatiotasoa ja parantaa tuottavuutta siten, että ihmisillä on halu ja keinot antaa panoksensa työnantajalle ja yhteiskunnalle.

Koirasella on puhutteleva jäsennys työhön suhtautumisesta, joka lähtee yksilön motivaatiosta ja päätyy työyhteisön kulttuuriin. Yksilön motivaatio ja läheisen työyhteisön vire, fiilis, on se säätila, jonka päivittäin havaitsemme. Yksilön säätila muotoutuu siinä ilmastossa, joka muotoutuu asenteesta, arvoista ja korkeimmillaan elämänkatsomuksesta. Yhteisötasolla ilmasto muotoutuu ryhmähengestä, ilmapiiristä ja korkeimmillaan työyhteisön kulttuurista. Toivottavasti valtion kulttuuri kehittyy yrittäjämäisyyttä rohkaisevaan suuntaan, antaen yksilöille mahdollisuuden päästää sisäinen yrittäjänsä halutessaan esiin.

Janne Antikainen
Aluekehitysjohtaja, työ- elinkeinoministeriö

Tulostettava versio