Organisaatiot myötävirrassa?

Kaikki virtaa, mikään ei ole pysyvää.
Herakleitos n. 535-475 eKr.

Kun organisaatiossa puhutaan muutostarpeesta tai joku esittää poikkeavan näkökulman tai idean, hätkähdätkö? Tekeekö mielesi torjua ajatus? Ryhdytkö puolustamaan nykyistä saavutettua asemaasi tai toimintamallia?

Teollisen aikakauden paikallisen yhdenmukaisuuden tarjontaihanteessa huomio suuntautui tehokkuuteen ja työntekijätkin nähtiin koneiden kaltaisena resurssina, joita lokeroitiin haluttujen ominaisuuksien mukaan yksiköihin. Tuloksena ihmiset eristyivät sekä työyhteisöissä toisistaan että asiakkaista yksipuolistaen ajattelua. Organisaatiot epäonnistuivat tuottaa aitoa arvoa ja eheitä käyttäjäkokemuksia asiakkaille. Työntekijät kadottivat oman työnsä merkityksen ja turhautuivat. Monen organisaation olemassaolon oikeutus kyseenalaistui. Kuihtuivatko resurssit?

Maailman avautuminen tuo vaikutteita ja olemme sosiaalisten muutosten keskellä: väestörakenteessa ikääntyvien osuus kasvaa sekä perherakenteet, ihmisten arvostukset, elämäntyylit ja työntekemisen mallit muuttuvat ja monipuolistuvat. Menestyksen eväät ovat uusia. Erilaistamisen ja räätälöinnin sekä käyttäjäystävällisten tuotteiden ja palvelujen kysyntä kasvaa: toiminnallisuus ei yksin riitä, vaan tarvitaan myös käytettävyyttä ja mielihyvän kokemuksia. Tottumukset ja uudenlaiset odotukset siirtyvät ihmisten mukana myös työympäristöön ja julkisiin palveluihin.

Aito luovuus vaatii rohkeutta, kykyä tarkastella totutusta poiketen, uskallusta päästää irti vanhasta ja havainnoida avoimin silmin. Vaikka luopuminen välillä tuntuu kuolemalta, uudessa on potentiaalia: olemme matkalla kohti aitoa inhimillistä palvelutehtävää ja arvostavaa dialogia monialaisissa tiimeissä, yhteisöissä, verkostoissa sekä käyttäjien kohtaamisessa. Innovatiivisuutta syntyy erilaisuuksien ja ristiriitojen solmukohdissa. Aikoinaan Muotoilun tutkimuslaitoksella mahdollistin Väinö-hanketta, jossa luotiin käyttäjäkeskeisesti tuote- ja palvelukonsepteja tulevaisuuden ikääntyville. Yhteiskehittämisessä osallistujia oli sosiaali- ja terveysalalta, rakennusalalta, huonekalu- ja sairaalakalustealalta, mobiilioperaattorilta sekä muotoilijoita. Moni epäili, mutta siitä kehkeytyi havahduttava ja innoittava yhteinen oppimisprosessi kohti laajempia näköaloja! Erilaisten ikääntyvien empaattinen kohtaaminen ja rikastava dialogi synnyttivät aivan uudenlaisia arvomahdollisuuksia, holistisia tuote- ja palvelukonsepti-ideoita.

Maailma on virtojen tila, joihin menestyjien on päästävä mukaan.
Pirjo Ståhle 2007 jKr

Lähitulevaisuudessa verkostoituminen voi olla pääasiallinen organisoitumisen muoto. Verkostoja syntyy houkuttelevissa virroissa. Ihmisen korkein tarve on ilmentää itseään korkeimmalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi voimaantumisajattelu on innoittanut useita eri alojen ihmisiä yhdistämään voimavarojaan Voimaantuva Suomi -oppimisverkostoksi, jossa mm. Valtion työmarkkinalaitoksen työyhteisö on tarttunut tulevaisuutensa ja työkulttuurinsa uudistamishaasteeseen. Millaiseen tulevaisuuteen teidän innostuksenne navigoi?

Helena Rantala
Voimaantuva Suomi

Tulostettava versio