Näkökulmia koulutustarpeen ennakointiin

Ennakointitulokset antavat suunnan koulutuksen tarjonnan kehittämiselle ja hyvän tietopohjan alojen ja asteiden välisten suhteiden muuttamiselle, kirjoittaa Ville Heinonen OPM:stä.

Valtioneuvoston ennakointiverkosto määritteli valtionhallinnon piirissä toteutettavan ennakoinnin tarkoittamaan mm. "järjestelmällistä, osallistavaa prosessia, jossa kerätään tietoa, arvioidaan ja analysoidaan sitä ja laaditaan visioita keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuudesta. Tulevaisuuden ennakoinnilla pyritään parantamaan nykyisten päätösten tietopohjaa". Hyvälle ennakointitoiminnalle annetaan ainakin kolme keskeistä tavoitetta.

Osallistavaa

Ennakointiprosessin tulee olla osallistavaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että itse ennakointitoimintaan osallistuvat mahdollisimman laajasti kaikki ne tahot, jotka ovat mukana tekemässä tulevaisuutta. Koulutustarpeiden ennakoinnissa tämä tarkoittaa ministeriön, keskushallinnon, aluehallinnon, korkeakoulujen ja koulutuksen järjestäjien mukanaoloa ennakointiprosessissa. Ennakoinnilla on siis toimintaan sitouttava rooli; samalla kun ennakoidaan tulevaa, sitoudutaan toiminaan tavoitteiden mukaisesti. Toiminta on myös tulevaisuuden tekemistä, ei yksin toimijoista riippumatonta arviointia.

Analyysia

Toiseksi ennakointi on analyysia. Vaikka tarkoitus on sitouttaa toimijoita toteuttamaan yhteistä tulevaisuuskäsitystä, pohjautuu se mahdollisimman perusteltuun tulevaisuutta koskevaan analyysiin. Tulevaisuutta koskeva tieto on aina altis kritiikille ja tulevaisuutta koskevat väittämät on aina kyettävä perustelemaan. Käytännössä tämä vaatimus edellyttää tietotuotannon perustamista jonkinlaiselle ennakointimallille tai menetelmälle. Menetelmiä on kehitetty runsaasti sekä tutkimuslaitoksissa että hallinnon piirissä. Esimerkiksi koulutustarpeen ennakoinnissa on olemassa useita valtakunnan tason malleja ja niiden aluesovelluksia. Lisäksi korkeakouluilla ja koulutuksen järjestäjillä on usein omia ennakointimallejaan.

Uutta tietoa tuottavaa

Kolmanneksi ennakointitulokset eivät ole sama asia kuin päätöksenteko. Ennakointitoiminta on aina uuden tiedon tuottamista sellaisesta asiaintilasta eli tulevaisuudesta, jonka tarkasteluun ei ole olemassa suoraa havainnointivälinettä. Periaatteessa sosiaalisen elämään liittyvästä tulevaisuudesta ei voi historiatiedon valossa tietää mitään. Tämän perusongelman ratkaisemiseksi on kehitetty useita välineitä, jotka kaikki kuitenkin tavalla tai toisella nojaavat siihen mitä tiedetään historiasta ja tästä hetkestä ja miten asioiden erilaisten selittävien teorioiden mukaan ajatellaan etenevän. Vaikka menetelmiä on kyetty virittämään erittäin hyviksi, ovat tulokset silti epävarmoja. Esimerkiksi koulutustarpeen ennakointia tuskin tarkkojen aloituspaikkamäärien osalta saadaan koskaan täysin paikkaansa pitäväksi. Ennakoinnin osuvuus on kiinni myös tarkasteltavasta ilmiöstä. Esimerkiksi väestötietojen ennustaminen on luotettavampaa kuin vaikkapa toimialarakenteen tai koulutustarpeen. Ennakoinnin tehtävänä onkin tuottaa päätöksentekijälle paras mahdollinen tieto tulevaisuudesta. Jos tulevaisuutta koskeva tietoa on vielä tehty toimijoita sitouttavasti, luo se hyvät edellytykset tietoon perustuvalle päätöksenteolle.

Työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointi hallitusohjelman erityinen painopiste

Kaikkien tiedossa on, että väestömme ikääntyy vauhdilla. Lähes kaikki muutkin OECD-maat ovat samassa tilanteessa kuin Suomi, mutta meillä ikääntyminen on useimpia muita maita nopeampaa. Olemme vähenevän työvoiman tilanteessa pitkälle 2030-luvulle. Edessämme on useita vuosia, jolloin työmarkkinoille tulee noin 10 000 henkeä vähemmän kuin sieltä poistuu. Tällaisessa tilanteessa on tietenkin selvää, että työvoiman tarjonnan on mahdollisimman hyvin vastattava kysyntää. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ennakoinnin menetelmiä ja osuvuutta on edelleen parannettava ja samalla huolehdittava siitä, että koulutus todella kohdentuu oikeille aloille ja tasoille.

Hallitus on ohjelmassaan ottanut työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin kehittämisen erityiseksi painopisteeksi. Ohjelmassa todetaan mm., että "Hallitus uudistaa ennakoinnin perusteita, jotta laadullisiin ja määrällisiin osaamis-, koulutus-, tutkimus- ja työelämän tarpeisiin voidaan vastata paremmin". Työ on jo käynnistynyt usealla taholla. Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman puitteissa laaditaan ehdotustyövoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin kehittämiseksi eri hallinnonalojen yhteistyönä. Opetusministeriössä toimii laajapohjainen ennakoinnin koordinaatioryhmä, joka kokoaa olemassa olevaa ennakointitietoa ja laatii ehdotuksia järjestelmän kehittämiseksi.

Kehittämistyötä tarvitaankin usealla taholla. Demografisten muutosten ohella ennakoinnin kehittämisessä joudutaan ottamaan huomioon useat muutokset hallinnollisessa toimintaympäristössä. Uuden työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen luo uusia mahdollisuuksia ennakointiin, mutta organisoituminen vie aikansa ja aluehallinnon uudistamisen myötä myös koulutustarpeiden alueellinen ennakointi joudutaan pohtimaan uudelleen. Sisällöllisesti keskeisin uusi haaste lienee se, miten nykyisen taloudellisen tilanteen tulisi heijastua koulutustarpeen määrittelyyn. Löytyykö keskipitkän ja pitkän aikavälin ennakoijilla malttia katsoa taloudellisten syklien yli pysyvämmin vaikuttaviin ammattirakenteen- ja väestömuutoksiin?

Ennakoinnista päätöksiin

Kysymykseen joudutaan ensimmäistä kertaa vastaamaan siinä vaiheessa kun laaditaan voimassa olevan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU) väliarviointia. Joulukuussa 2007 hyväksytyssä kehittämissuunnitelmassa asetettiin koulutuksen ala- ja astekohtaiset määrälliset tavoitteet. Samalla kuitenkin päätettiin, että koulutustarjonnasta laaditaan väliarvio, jossa otetaan huomioon kehittämissuunnitelman hyväksymisen jälkeinen työmarkkinoiden- ja muu asiaan vaikuttava yhteiskunnallinen muutos. Väliarviointi tehdään vuoden 2009 aikana.

Kaikkein lähinnä päätöksentekoa oleva koulutustarpeen ennakointi on kytketty juuri osaksi KESU -prosessia. Keskeisenä toimijana on Opetushallitus, joka laskee laajassa sidosryhmäyhteistyössä koulutuksen ala- ja astekohtaiset aloittajatavoitteet. Koulutustarve-ennakoinnin aikajänne ulottuu ennakointihetkestä viiden vuoden päästä aloittaviin. Tämä tarkoittaa sitä, että aloittajat ovat työmarkkinoiden käytettävissä 3 - 7 vuoden kuluttua eli ennakointihetken ja tavoitellun toteuman aikaväli on noin 8 - 12 vuotta.

Jokaisella KESU -kierroksella ennakointituloksista ja niiden konkretisoitumisesta valtioneuvoston päätöksenä käydään laajaa keskustelua. Edellisellä kierroksella pohdittiin mm. oliko tiettyjen alojen tarve arvioitu liian vähäiseksi ja olivatko koulutustasojen väliset suhteet oikeita. Ennakointituloksia arvioitaessa on kuitenkin aina pyrittävä pitämään mielessä aikajänne, jolla ennakointia tehdään. Tämänhetkiset työvoimatarpeet eivät tule tyydytettyä osuvankaan keskipitkän ja pitkän aikavälin ennakoinnilla, vaan niihin on sovellettava toisenlaisia toimenpiteitä.

Kuten alussa totesin, ennakoinnin tulokset vain harvoin, jos koskaan toteutuvat sellaisinaan. Usein kuitenkin kysytään, miksi valtioneuvoston päätökset poikkeavat ennakoinnin tuloksista. Tähän on monta syytä. Ensinnä tiettyjen alojen hyvän ja laadukkaan opetuksen ylläpitäminen edellyttää riittävän kokoisia koulutusyksiköitä. Liian suuret ja nopeat alakohtaiset vähennykset vaarantaisivat koko alan olemassaolon. Toiseksi ennakointitiedon epävarmuudesta johtuen tarjonnan äkkinäisille dramaattisille muutoksille pitää olla erittäin perustellut syyt. Ennakointitulokset antavat kuitenkin suunnan tarjonnan kehittämiselle ja hyvän tietopohjan alojen ja asteiden välisten suhteiden muuttamiselle.

Seuraavaa KESU -ennakointikierrosta ollaan parhaillaan aloittelemassa. Nyt käynnistetään koulutustarpeiden ennakointi vuonna 2016 toisen asteen tai korkea-asteen koulutuksen aloittaville.

Ville Heinonen, erikoissuunnittelija
Opetusministeriö

Tulostettava versio