Työmarkkinoiden kohtaannon parantaminen tärkeää myös nykyisessä taloustilanteessa

Työvoiman saatavuus ja työmarkkinoiden kohtaannon parantaminen on tärkeä työllisyys- ja yrityspolitiikan tavoite sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä, kirjoittaa ylijohtaja Tuija Oivo TEM:stä.

Epävarmuus talouskriisin syvyydestä ja kestosta on tällä hetkellä suuri. Tätä kirjoitettaessa eri ennusteet antavat lähivuosien talouden ja työllisyyden kehityksestä vielä melko vaihtelevan kuvan.

Selvää kuitenkin on, että talouskasvu on Suomessakin lähes pysähtymässä. Tämä puolestaan vähentää työvoiman kysyntää ja työllisyyttä vuosina 2009-2010. Työttömien määrä lisääntyy paitsi irtisanomisten myös rekrytoinnin vähenemisen ja määräaikaisten työsuhteiden uusimatta jättämisen seurauksena. Lomautukset lisääntyvät. Työvoiman määrä pienenee jonkin verran mm. nuorten jatkaessa opintojaan työllisyysnäkymien heikentymisen seurauksena. Vaikutusten syvyys riippuu paitsi kasvun hidastumisen määrästä myös hitaan kasvun kauden kestosta.

Pitääkö työvoiman saatavuus ja työmarkkinoiden kohtaannon parantaminen tässä tilanteessa olla työllisyys- ja yrityspolitiikan tavoitteena? Vastaus on myönteinen sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä.

Välittömästi julkisen vallan keinoilla on kuitenkin huolehdittava, että yritysten rahoitustilanne on vakaa, jotta järkevät investoinnit ovat mahdollisia ja että viennin edellytykset ovat kunnossa. Tämän lisäksi työvoimapolitiikan keinoilla on varmistettava, että työttömyyden kasvu jää mahdollisimman vähäiseksi, ja että työttömyysjaksot eivät pitkity. Aikaisemmista talouskriiseistä sekä 1990- että 1970-luvulta tiedämme, että korkealle kohonnutta työttömyyttä on hyvin vaikea jälkikäteen alentaa nopeasti, ja seuraukset ovat hyvin pitkäkestoisia sekä inhimillisesti että julkiselle taloudelle. Myönteisenä kokemuksena lähihistoriasta voi mainita 2000-luvun alkupuolen "minilaman", jolloin työttömyys ei Suomessa kasvanut lainkaan toisin kuin muissa EU-maissa.

Työvoiman saatavuus ja kohtaanto-ongelman ratkaisu ovat Suomen menestyksen ja hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tavoitteita suhdannetilanteesta riippumatta. Perustelen tätä kolmella seikalla: 1) väestön ikärakenne on työmarkkinoiden kannalta kääntymässä epäedulliseksi, 2) matalasuhdanteeseen liittyy rakennemuutos, 3) avoimia työpaikkoja tulee olemaan jatkossakin.

Työikäisen väestön määrä alkaa vähentyä vuonna 2010 vuosittain noin 20 000:lla. Työvoiman määrä on tähän saakka lisääntynyt väestön kasvun ja ikääntyneiden työssä jatkamisen seurauksena. Työvoiman määrä kääntyy laskuun, ellei työvoimaosuus nouse tai työperäinen maahanmuutto lisäänny. Suurin työvoiman tarve tulee olemaan aloilla joilla eläkepoistuma on suurta, kuten esimerkiksi terveydenhuolto- ja hoiva-alalla. Myös rakennusalalla eläköityminen on vilkasta, ja työvoiman kysynnän voi odottaa lisääntyvän heikon suhdannetilanteen parannuttua.

Liikkuvuuden merkitys korostuu

Vallitseva taloudellinen tilanne aiheuttaa vääjäämättä rakennemuutosta. Kun yritysten toimintaedellytykset heikkenevät, heikoimmin tuottavat yritykset tai toimialat joutuvat vähentämään työpaikkoja. Rakennustoiminnan näkymät ovat heikentyneet kaikkein nopeimmin, koska lähtötaso oli korkealla ja suhdannevaihtelut alalla ovat suuria. Rahoitusongelmat ja kuluttajien odotukset vaikuttavat voimakkaasti rakennusalalla. Vientiteollisuudessa, kuten metallissa, yritysten näkymät ovat riippuvaisia kansainvälisestä tilanteesta, mikä voi vaikeuttaa niiden tilannetta. Palvelusektorilla näkymät ovat toistaiseksi paremmat, sillä kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kasvavat ainakin ensi vuonna.

Innovatiiviset ja korkean tuottavuuden yritykset voivat menestyä ja palkata uusia työntekijöitä. Rakennemuutokseen sopeutuminen edellyttää työvoiman siirtymistä työstä työhön ja toimialoilta toisille. Tämän hetken talous- ja työllisyysnäkymät korostavat työntekijöiden ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden merkitystä entisestään.

Tänä vuonna työvoimatoimistoihin ilmoitettiin joka kuukausi lähes 50 000 uutta avointa työpaikkaa. Määrä on kasvanut 2000-luvulla kovalla vauhdilla, ja rekrytointiongelmat ovat olleet yleisiä erityisesti rakennusalalla, vientiteollisuudessa ja julkisissa palveluissa kuten terveydenhuollossa. Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys osoitti rekrytointiongelmien kohonneen huippuunsa vuoden 2008 toisella neljänneksellä, jolloin 42 % työvoimaa rekrytoineista toimipaikoista ilmoitti vaikeuksista työvoiman hankinnassa. Eräillä aloilla vallinnut osaajapula on arvioiden mukaan hellittänyt syksyn kuluessa. Helpottuminen on johtunut suhdannemuutoksista, mutta viimeistään vuonna 2010 aikana rekrytointiongelmien voi arvella pahenevan uudelleen.

Uutta työvoimaa palkataan jatkuvasti

Uusien avoimien työpaikkojen määrä vähentynee lähiaikoina, mutta työpaikkoja avautuu ja työsuhteita alkaa myös talouskasvun hiipuessa. 1990-luvun syvimmän lamankin aikana työvoimatoimistoihin ilmoitettiin kuukausittain lähes 10 000 avointa paikkaa. Kasvun hiipumisesta huolimatta suuri osa yrityksistä ja muista työnantajista jatkaa uusien työntekijöiden palkkaamista. Työvoimapolitiikan ensisijainen tavoite on täyttää avoimet työpaikat mahdollisimman nopeasti jatkossakin. Tämä tukee parhaiten kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa työmarkkinoilla.

Yleistä työvoimapulaa Suomessa ei toistaiseksi ole ollut. Tämän osoittaa mm. se, että kesällä 2008 työllisten määrä kasvoi Suomen historian aikana ennätyskorkealle yli 2,6 miljoonan tasolle. Tekijöitä on ollut saatavissa, erityisesti koska ikääntyneet ovat jatkaneet työssä pidempään, ja työttömyys on alentunut. Myös nettomaahanmuutto on lisääntynyt joillakin tuhansilla aikaisemmista vuosista.

Työvoimapolitiikalla on ratkaistu kohtaanto-ongelmaa parantamalla työnvälitystä ja suuntaamalla työvoimakoulutusta yritysten tarpeisiin. Korkeasuhdanteessa työnvälitys toimi huipputasolla: vuoden 2007 aikana työvoimatoimistot täyttivät peräti 510 000 avointa työpaikkaa. Tämän lisäksi ratkaisun keskiössä pidemmällä aikavälillä ovat työmarkkinoiden tarpeisiin suunnattu ammatillinen koulutus ja korkeakoulutus. Työvoiman saatavuutta tukee myös työhön, koulutukseen tai yritteliäisyyteen kannustava sosiaaliturva. Tulevaisuuden työvoimatarpeisiin tulee vastata myös lisäämällä työperäisen maahanmuuton mahdollisuuksia mm. helpottamalla työlupakäytäntöjä ja huolehtimalla maahanmuuttajien kotouttamisesta.

Tuija Oivo, ylijohtaja
Työ- ja elinkeinoministeriö

Tulostettava versio