Terveiset SLU:sta: Välttäkäämme punaisia valoja

Ihmisten luontainen liikkuminen vähenee jatkuvasti. Yhä useammin autoilu korvaa arkisen hyötyliikunnan, palkkatyö on vähemmän fyysistä kuin ennen ja illat istutaan television tai tietokoneen ääressä.

Ravinnon saanti on helpottunut verrattuna aikaan, jolloin perheet olivat pääosin omavaraisia elintarvikkeidensa suhteen. Nautitut ruoka- ja juomamäärät kasvavat, annos- ja pakkauskoot ovat isompia kuin ennen. Saatavilla oleva ruoka on monesti rasvaisempaa, suolaisempaa ja sokerisempaa kuin olisi tarpeen. Tästä on seurauksena monenlaisia terveydellisiä ongelmia kuten ylipaino, huonokuntoisuus ja liikkumattomuuteen liittyvät taudit.

* * *

Suomalaiset voidaan jakaa liikuntatottumustensa perusteella kolmeen suurin piirtein yhtä isoon ryhmään liikennevalojen mukaisesti. 

"Vihreät" liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi ja syövät pääsääntöisesti suhteellisen terveellisesti. "Keltaiset" liikkuvat, mutta eivät terveytensä kannalta riittävästi, ja ruokavalionkin suhteen on toivomisen varaa. Tämä joukko olisi mahdollista saada "vihreän liikennevalon" alueelle varsin pienellä kannustuksella ja neuvonnalla.

"Punaisten" elintavat ovat siinä määrin huonot, että terveysvaikutukset ovat väistämättömiä. Heillä on muita ryhmiä enemmän ylipainoa sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Kakkostyypin diabetes ja monet muut liikkumattomuuteen liittyvät sairaudet uhkaavat. "Punaisista" muodostuu yhteiskunnalle merkittävä kuluerä joka vuosi.

Elintavoista johtuvat sairaudet tulevat pääsääntöisesti yhteiskunnan kustannettavaksi. Nyt onkin vihdoin havahduttava huomaamaan, kuinka tärkeää ennaltaehkäisevä toiminta on, ja kuinka verovaroja voidaan säästää panostamalla liikuntaan ajoissa.

* * *

Liikuntaa voi edistää kuntien kautta yhteistyössä järjestöjen kanssa. Muun muassa liikuntapaikkoja tarjoamalla ja fyysisesti aktivoivan arkiympäristön luomisella voidaan tukea liikunnallista elämäntapaa ja turvata kaikille kuntalaisille tasa-arvoiset liikuntamahdollisuudet. Liikkumattomuuteen on puututtava ja liikkumiseen kannustettava niin varhaiskasvatuksessa, koulussa, terveydenhuollossa kuin vanhusten hoivassakin.

Kansainvälisten arvioiden mukaan liian vähäisen liikunnan aiheuttamat kustannukset ovat noin 2,5 % terveydenhuollon kustannuksista. Suomessa tutkija Urpo Kiiskinen on arvioinut, että kyseessä olisi noin 250 miljoonan euron kustannus vuositasolla. Jos kaikkien elämäntavat olisivat kuin korkeasti koulutetuilla, sairastuvuus vähenisi 20-40 %. Kiiskisen mukaan liikunnan lisääminen on erittäin kustannusvaikuttavaa, koska säästöt hoitokustannuksissa voivat olla 4-5 kertaa suuremmat kuin alkuperäinen investointi.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tarvitaan asennemuutos. Kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden eri hallinnonaloilla tulee oivaltaa liikunnan ennaltaehkäisevä ja kustannuksia säästävä vaikutus. Liikunnan tarjoama mahdollisuus toimia kumppanina sosiaali- ja terveyssektorin suurissa haasteissa tulee hyödyntää nykyistä paremmin. Poikkihallinnollista yhteistyötä on lisättävä tuntuvasti. Koska oppiminen alkaa jo lapsena, on erityisen tärkeää investoida leikki-ikäisten liikuntapaikkoihin ja edistää heidän liikuntamahdollisuuksiaan. Tämä on myös yhteisöllisyyden ja henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä näkökulma.

* * *

Työikäisen väestön määrä alkaa supistua Suomessa jo vuonna 2010. Kun palvelujen kysyntä kasvaa ja rahoituspohja supistuu, joutuu julkisen talouden kestävyys koetukselle. Etenkin julkisissa hyvinvointipalveluissa on uhkana työvoimapula. Yhtenä ratkaisukeinona on ihmisten työuran pidentäminen. Se ei onnistu, jos kroppa ei kestä tai jos työssä ei viihdy. Työhyvinvointiin panostaminen on erityisen tärkeää. Hyväkuntoisena jaksaa paremmin. Liikunta, niin ohjattuna kuin omaehtoisenakin toimintana, edistää ihmisen henkistä ja fyysistä hyvinvointia.  

Timo Laitinen
Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry:n puheenjohtaja

Tulostettava versio